News and blogs

Jopa 28 000 opiskelijaa saattaa joutua maksamaan opintotukea takaisin Kelalle, Kela tiedottaa. Opintotukea pitää maksaa takaisin, jos tulot ovat ylittäneet opintotuen vuositulorajan vuonna 2024.

Vuosituloraja määräytyy sen perusteella, kuinka monelta kuukaudelta opiskelija on saanut opintotukea. Jos opintotukea sai esimerkiksi 9 kuukaudelta vuonna 2024, oli vuosituloraja 18 720 euroa.

Kelan mukaan keskimäärin opiskelijan täytyy maksaa opintotukea takaisin 1 087 euroa. Yhteensä Kela on perimässä tukea takaisin 30,7 miljoonan euron edestä.

”Jos opiskelija tietää tulorajansa ylittyneen, hänen kannattaa palauttaa opintotukea oma-aloitteisesti tai perua loppuvuoden tukia. Näin opiskelija voi välttää 7,5 prosentin korotuksen ja korkeakouluopiskelijat vielä tukikuukausien menetyksenkin”, Kelan opintotukiryhmän suunnittelija Else Turtiainen muistuttaa Kelan tiedotteessa.

Koska suurin osa opiskelijoista on saanut opintotuen asumislisää vasta elokuusta 2025 alkaen, opiskelijan kannattaa palauttaa oma-aloitteisesti alkuvuoden 2025 opintotukea, jolloin palautettavan opintotuen määrä on pienempi.

Jos takaisinperintäehdotuksen saanut opiskelija on opintonsa aloittanut, valmistunut tai tukiaikansa loppuun käyttänyt ja saanut tuloja muuna kuin opiskeluaikana, Kelalta kannattaa pyytää päätösehdotuksen uudelleenkäsittelyä. Tämä voi vähentää takaisin maksettavaa määrää.

Jos opiskelija on saanut päätösehdotuksen tuen takaisinperinnästä, täytyy hänen maksaa takaisin perittävä summa Kelalle viimeistään 15.4.2026. Vuoden 2025 opintotuen vapaaehtoiset palautukset täytyy tehdä viimeistään 30.4.2026.

Verottajan tiedonsaannin parantamiseen pyrkivä lainmuutos herätti huolta viime syksynä. Pankkeja edustava etujärjestö Finanssiala ry arvioi, että lainmuutos voisi antaa verottajalle pääsyn kaikkien suomalaisten tilitietoihin, ja myös tietosuojavaltuutettu piti esitysluonnoksen mahdollistamaa laajaa tietojenkeruuta huolestuttavana.

Valtiovarainministeriö on antanut tässä kuussa täydentävän esitysluonnoksen. Ministeriön mukaan täydentävän esityksen muutokset varmistavat, että sääntely täyttää eduskunnan perustuslakivaliokunnan edellyttämät vaatimukset.

”Merkittävin täydennys koskee luonnollisten henkilöiden kotimaisten maksutapahtumien rajaamista säännöksen ulkopuolelle silloin, kun valvonnan kohteena on luonnollisen henkilön velvoitteiden noudattaminen”, kerrotaan täydennetyssä lakiluonnoksessa.

”Laaja tiedonhankinta”

Finanssialan johtavan veroasiantuntijan Marja Blomqvistin mukaan kaikki ongelmat eivät ole poistuneet uudesta lakiluonnoksesta, eikä Finanssiala näe täydentävän esityksen vastaavan kaikkiin perustuslakivaliokunnan huoliin riittävällä tavalla.

”Ongelmakenttää on selkeästi rajattu. Aiemmin vertailutiedot olisivat kohdistuneet kaikkiin luonnollisiin henkilöihin. Laaja tiedonhankinta olisi kuitenkin vielä mahdollinen. Verohallinnon toimivaltaa ei ole rajattu riittävästi”, Blomqvist kertoo.

Hän kiinnittää huomiota siihen, ettei uuden lakiluonnoksen mukaan valvonnan kohteena voi olla luonnollisten henkilöiden kotimaisia maksutapahtumia.

”Esitysluonnoksessa ei oteta kantaa siihen, kuka on luonnollinen henkilö. Osan ihmisistä kohdalla se on selvää. Kuitenkin esimerkiksi toiminimiyrittäjät voivat käyttää henkilökohtaista tiliä yritystoiminnassa tai he voivat käyttää yrityksen tiliä henkilökohtaisiin menoihinsa tekemällä yksityisottoja.”

Yksityisten elinkeinonharjoittajien on mahdollista käyttää omaa tiliä yritystoimintaan, tosin pankkien ehdot voivat joskus kieltää sen.

Blomqvistin mukaan on vaarana, että tietopyynnöt voisivat kohdistua siten myös toiminimiyrittäjien henkilökohtaisiin tilitietoihin.

Turistien tilitietoja?

Finanssialan juristi Tuulia Karvinen kertoo, että aiemman lakiesityksen mukainen ongelma koskee yhä yksityishenkilöiden maksutapahtumia, jotka ylittävät valtion rajat. Yksityishenkilöiden maksutapahtumista voisi pyytää uuden lain perusteella tietoja, jos maksu on tapahtunut Suomesta ulkomaille tai ulkomailta Suomeen. Määritelmä kattaisi tilanteet, joissa maksettaisiin Suomessa myönnetyllä maksukortilla ulkomaille tai joissa hyvitettäisiin Suomessa myönnettyä maksukorttia ulkomailta.

”Jos suomalainen, vaikka asuisi Espanjan Aurinkorannikolla osan vuotta, Verohallinto voisi saada heidän maksutapahtumistaan kaikki tiedot”, Karvinen kertoo.

Karvisen mukaan tietoja voisi pyytää myös tilanteessa, jossa suomalainen turisti maksaisi kortilla ulkomailla.

”Ongelma koskisi myös esimerkiksi ulkomailla opiskelevia suomalaisia ja työmatkalaisia. Jos olen vaikka työmatkalla Ranskassa ja käytän siellä korttiani, kyseessä on rajat ylittävä maksu. Ei tämä koske vain tiettyä ihmisryhmää, vaan ihan ketä tahansa, joka maksaa Suomesta ulkomaille. Tietosuojasääntelyn näkökulmasta aiemmin esiin tuodut haasteet yksityisyyden suojan näkökulmasta säilyvät näiltä osin ennallaan.”

Karvisen mukaan uusi keino mahdollistaisi verottajalle kalastelutyyppisen toiminnan ulkomaan maksuissa.

”Eli ei ehkä olla ihan varmoja, mitä etsitään, mutta voidaan pyytää kaikki maksut jostain tietystä kategoriasta ja sitten aletaan seuloa niitä. Rajat ylittävä maksu voi tulla kyseeseen hyvinkin simppeleissä tilanteissa kuten matkustelussa ja verkkokauppaostoksissa.”

Valtiovarainministeriön erityisasiantuntijan Jaakko Salmenhaaran arvion mukaan Finanssiala ry:n näkemykset vaikuttaisivat perustuvan pelkästään yhteen ehdotetun sääntelyn lauseeseen, jossa rajoitetaan Verohallinnon oikeutta pyytää luonnollisen henkilön kotimaisia maksutapahtumatietoja.

”Sääntelyä ei kuitenkaan voi tulkita Finanssialan näkemysten mukaisesti siten, että Verohallinto voisi rajoituksetta pyytää kaikki muut luonnollisen henkilön maksutapahtumatiedot. Tämä johtuu siitä, että sääntely sisältää myös monia muita edellytyksiä ja rajoituksia, joita Verohallinnon on noudatettava”, kertoo Salmenhaara toimitukselle.

Oikeus jo aiemmin

Salmenhaaran mukaan Verohallinnon pyytämien luonnollisen henkilön ulkomaan maksutapahtumien pitäisi olla välttämättömiä yksilöidyn verotusta koskevan ilmoittamisvelvollisuuden tai muun velvoitteen noudattamisen valvomiseksi.

”Verohallinnon on myös kirjattava tietopyyntöön ne seikat, joiden perusteella Verohallinto katsoo, että pyydetyt tiedot ovat välttämättömiä verovalvonnassa.”

Verottajalla on ollut jo aiemmin oikeus pyytää suomalaisten tilitietoja. Korkein hallinto-oikeus ja tietosuojavaltuutettu ovat kuitenkin todenneet, että nykyisen säännöksen mukaiset tietopyynnöt eivät täyttäneet myöhemmin voimaan tulleen yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia.

”Päätöksissä pidettiin ongelmallisena sitä, että Verohallinnon tietopyyntöjä ei ollut pyrittykään rajaamaan sellaisiin verovelvollisiin, joita koskevien tietojen voidaan olettaa olevan verovalvonnan toteuttamiseksi tarpeellisia”, Salmenhaara kertoo.

Lakiluonnoksen lausuntokierros päättyy 13. maaliskuuta. Lain on määrä tulla voimaan 1. heinäkuuta.

Suuret sijoittajat ovat alkaneet vetää pois sijoituksiaan Yhdysvalloista. Muun muassa Euroopan suurin varainhoitaja Amundi kertoi vastikään vähentävänsä dollarimääräisiä sijoituksia ja viittasi Donald Trumpin talouspolitiikkaan.

Markkinaraati uskoo, että näitä ilmoituksia nähdään vielä lisää.

”Tässä on poliittisia syitä ja ihan tervettäkin uudelleenarviointia. Mutta globaali investori ei silti voi täysin sivuuttaa Yhdysvaltojen markkinaa”, sanoi Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi lähetyksessä.

Aktian sijoitusjohtaja Samu Lang sanoi, että pankilla on tietyt Yhdysvaltojen segmentit, kuten pienyhtiöt, ylipainossa.

”Markkinoilla voi tulla sellaisia suuntanäkemyksiä, että nyt tykätään enemmän toisesta alueesta, jossa hinnat voivat nousta. Mutta en näe strategisessa allokaatiossa mitään massiivista siirtymää pois Yhdysvalloista poliittisten ja geopoliittisten ajurien vuoksi.

Mitä suomalaisen sijoittajan pitäisi nyt tehdä amerikkalaisille arvopapereilleen?

Romakkaniemi antoi arvion, vaikkei sijoitusneuvoja olekaan.

”Jos salkku on ollut vaikka viisi vuotta onnistuneesti (Yhdysvalloissa) ylipainossa, niin en sitä enää ylipainossa pitäisi. Hakisin kehittyviltä markkinoilta tuottoa.”

Danske Bankin tutkimusjohtaja Heidi Schauman sanoi, että selkeää vastausta kysymykseen ei ole.

”On hyvin henkilökohtainen päätös, että haluaako ottaa poliittista kantaa vai meneekö vain talousnäkökulmalla sijoittamiseen. Siinä on jokaisella vähän eri tatsi.”

Markkinoilla jännitetään nyt korkeimman oikeuden päätöstä Trumpin tullien laillisuudesta. Jos liittovaltio joutuu palauttamaan miljardeja, millaista rytinää siitä seuraa markkinoille?

”Luulen, että tuollaisen markkinavaikutus jää lopulta aika pieneksi. Näitä tullipäätöksiä on niin paljon soudettu ja huovattu edestakaisin”, sanoi Lang.

Romakkaniemi viittasi USA:n kauppaedustaja Jamieson Greerin lausuntoon.

”Jos oikeus päättää, että tämä peruste nostaa tulleja olivat laittomia, niin hänellä on kolme–neljä uutta perustetta, millä ne nostetaan uudelleen takaisin.”

Ensi syksyn välivaaleihin asti Trumpilla on politiikkansa rajoitteena joltain osin korkein oikeus ja joiltain osin republikaanisenaattorit, Romakkaniemi jatkoi.

”Mutta suurin rajoite, se ei ole hänen oma moraalinsa, kuten hän itse sanoi, vaan se on Yhdysvaltain osake- ja bondimarkkina. Jos se reagoi negatiivisesti, niin ’Trump always chickens out’.”

Miten dollarille käy? Katso Markkinaraadin koko lähetys tästä.

Sähköautojen latauspisteillä on tiedossa kuhinaa etenkin nelos- ja vitosteillä, kun pääkaupunkiseudulta lähdetään koulujen talvilomaviikolla pohjoiseen. Vilkkainta liikenne on todennäköisesti viikonloppuna, jona pääkaupunkiseudun lomalta palaavien ja Tampereen seudun talvilomansa aloittavien reitit kohtaavat.

ABC:llä ja Nesteellä uskotaan, että jonotukselta silti vältytään. Latausverkostoa ja suosittujen latausasemien kapasiteettia on kasvatettu pääteiden varsilla.

”Vaikka varsinaisia suuria ruuhkia ei ole odotettavissa, muutenkin vilkkailla liikenneasemilla latauspisteet voivat olla hetkellisesti täynnä”, arvioi Nesteen sähköautojen latauspalvelusta vastaava johtaja Risto Karppinen.

Latausverkoston toimivuutta testattiin tositoimissa tammikuun lopussa, kun 66 sähköautoilijaa lähti minuutin välein ajamaan Mäntsälän Nesteeltä nelostietä kohti pohjoista sähköautoja testaavan FLTP:n tapahtumassa. Tuhat kilometriä pitkä reitti kulki Jyväskylän, Oulun ja Kemin kautta Rovaniemelle ja Kemijärvelle ja edelleen Kuusamoon.

Jonoja ei saatu aikaiseksi.

”Minulla oli yhden kerran neljän minuutin jonotusaikaa”, FLTP:n toiminnanjohtaja Jaakko Leppo kertoo.

Sekin johtui tarjoushinnasta. Testipäivänä monella kuljettajalla oli kampanjahinta tietylle operaattorille, joten he pysähtyivät samoille asemille.

Sekä laturien tehot että autojen vastaanottokyky ovat Lepon mukaan kehittyneet niin, että lataaminen sujuu nopeasti eikä jonoja synny. Tilannetta nelos- ja vitosteiden varrella hän kuvaa todella hyväksi. Suomen latausverkosto on jopa tarpeettoman suuri sähköautojen tämänhetkiselle määrälle, koska latauspisteitä on rakennettu nopeammin kuin sähköautot ovat yleistyneet.

Latausasemalla on useita tai jopa kymmeniä latureita ja lataus kestää noin 20–30 minuuttia kerrallaan. Se on niin lyhyt aika, että jos perhe pysähtyy samalla syömään, auto pitää käydä siirtämässä pois latauspisteeltä kesken ruokailun. Niin täytyy kuitenkin tehdä, jotta laturi vapautuu seuraavan käyttöön.

Akku riittää taas noin 2,5–3 tunnin ajoon, mikä on muutenkin tyypillinen taukoväli ajomatkoilla. Lepon mukaan autojen latausväli määräytyykin ihmisten tarpeiden mukaan eikä toisin päin.

Kaksi vinkkiä tien päälle

Akkua ei kannata ladata täyteen, vaan 80 prosenttia riittää seuraavalle pysähdyspaikalle. Usein on nopeampaa tehdä matkalla yksi lyhyt lisäpysähdys kuin ladata akku aivan täyteen, sillä lataaminen hidastuu kun akku alkaa olla täynnä.

Akku kannattaa myös esilämmittää hyvissä ajoin ennen latausasemalle menoa, jopa tuntia ennen asemalle saapumista. Akku on joka tapauksessa lämmitettävä ennen lataamista ja esilämmityksen ansiosta auto pystyy hyödyntämään aseman korkeaa tehoa latauksen alusta alkaen.

Talviloma alkaa pääkaupunkiseudulla maanantaina 16.2. ja Tampereella 23.2.

Norjan öljyrahasto on maailman suurin valtiollinen sijoitusrahasto, jonka arvo on vuoden aikana paisunut 1 600 miljardista eurosta yli 1 800 miljardiin euroon. Rahastolla on liki kuuden miljardin edestä omistuksia Helsingin pörssistä.

Omistajatietopalvelu Holdingsin mukaan rahasto järjesteli viime vuonna omistuksiaan kovalla kädellä, myös Suomi-osakkeiden osalta.

Muutaman suomalaisen suosikkiyhtiön omistusta kasvatettiin moninkertaiseksi, mutta 11 yhtiön kohdalla omistus ajettiin nollaan. Kokonaisuudessaan altistus Helsingin pörssiin oli rahastolle hyvin kannattavaa, sillä Suomi-omistusten markkina-arvo kasvoi viime vuoden loppuun mennessä 5,6 miljardiin euroon edellisvuoden 4,3 miljardista eurosta.

Rahaston perusta on Pohjanmeren öljytuloissa, joita Norja alkoi saada 1960-luvun lopulla. Öljyrahasto perustettiin vuonna 1990.

Aiempaa pienempi määrä Suomi-yhtiöitä

Öljyrahaston Suomi-omistusten lukumäärä laski vuoden 2025 aikana kahdeksalla yhtiöllä, sillä salkkuun otettiin uutena kolme yhtiötä, mutta jopa 11 sai lähteä sieltä kokonaan.

Kokonaisuutena rahasto oli Suomi-osakkeissa viime vuonna nettomyyjä, kun myyntien arvo lähenteli 600 miljoonaa euroa, mutta ostot jäivät noin 450 miljoonaan euroon. 14 yhtiön kohdalla omistusta kasvatettiin ja 15 yhtiön omistusta vähennettiin.

Liki 12 miljoonan euron positiolla lähtijöistä arvokkain oli Nokian Renkaat, jonka osakkeet rahasto myi jo ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Toinen lähtijä oli Metsä Board, jonka positio ylsi yli kymmeneen miljoonaan euroon.

Muiden lähtijöiden eli Terveystalon, sähköautojen latausratkaisuja valmistavan Kempowerin, rakennusyhtiö YIT:n, halpakauppayhtiö Tokmannin, terveysteknologiayhtiö Revenion, kiinteistösijoitusyhtiö Cityconin, lentoyhtiö Finnairin, mittausteknologiayhtiö Vaisalan ja elektroniikan sopimusvalmistaja Incapin positiot vaihtelivat puolen miljoonan ja viiden miljoonan euron välillä.

Nordeaa höylättiin

Metsäyhtiö Stora Enson omistus kutistui lähes olemattomiin, kun rahasto luopui yli 99 prosentista omistuksestaan. Vuoden lopussa omistuksen arvo oli vain reilu 100 000 euroa.

Rahasto teki merkittäviä kevennyksiä myös media- ja oppimateriaaliyhtiö Sanomassa, finanssikonserni Sammossa, lääketukkuri Oriolassa, kauppakonserni Keskossa, lastinkäsittelylaitteita tarjoavassa Kalmarissa ja lääkeyhtiö Orionissa.

Euroissa arvokkain kauppa tehtiin kuitenkin Helsingin pörssin suurimman yhtiön Nordean osakkeilla. Rahasto vähensi osaketta yli 200 miljoonalla eurolla, vaikka omistus keveni vain seitsemän prosentin verran. Salkkuun jää Nordeaa vielä lähes kolmen miljardin euron edestä, ja sillä pankki on koko rahaston toiseksi suurin omistus ruotsalais-brittiläisen lääkeyhtiö AstraZenecan jälkeen.

Outokumpu takaisin kyytiin, Wärtsilää rutkasti lisää

Vuonna 2024 rahasto luopui kokonaan teräsyhtiö Outokummusta, mutta viime vuonna se nousi jälleen salkkuun uutena yhtiönä. Muita uusia poimintoja olivat sauna- ja spayhtiö Harvia ja pörssitulokas Framery Group. Harvian omistus oli vuoden lopussa yli kymmenen miljoonan, Outokummun yli kahdeksan miljoonan ja Frameryn yli viiden miljoonan euron arvoinen.

Monen osakkeen kohdalla rahasto toimi kuten monet muutkin sijoittajat, ja Wärtsilä kuului vuonna 2025 suurimpiin suosikkeihin. Öljyrahasto kasvatti omistuksensa moottorivalmistajassa 20-kertaiseksi, ja vuoden lopussa position arvo oli yli 20 miljoonaa euroa.

Konepajayhtiö Valmetin positio kasvoi viisinkertaiseksi 23 miljoonaan euroon ja polttoaineyhtiö Nesteen liki kolminkertaiseksi. Rahasto lisäsi omistustaan merkittävästi myös tietoturvayhtiö F-Securessa, kaivosteollisuutta palvelevassa Metsossa, pakkausvalmistaja Huhtamäessä ja energiayhtiö Fortumissa.

Rahasto teki pienempiä tasapainotuksia muihinkin Suomi-omistuksiin. Suuryhtiöistä verkkoteknologiayhtiö Nokian osakepositio kasvoi kymmenellä prosentilla ja hissiyhtiö Koneen vajaalla kolmella prosentilla. Nokia on rahaston toiseksi suurin Suomi-omistus 500 miljoonalla eurolla ja Kone kolmanneksi suurin noin 350 miljoonalla eurolla.

Kuormankäsittely-yhtiö Hiabia, finanssiyhtiö Mandatumia ja varustamoyhtiö Tallinkia tankattiin muutaman prosentin verran.

Autoliiton tiepalvelu auttoi tammikuun ensimmäisen viikon aikana Suomessa jo yli 1 600 autoilijaa, joiden auto ei käynnistynyt tai hyytyi kesken matkan. Suurin osa tapauksista on johtunut käynnistysakun ongelmista.

Kylmä akku ei varaa virtaa lämpimän akun tavoin, joten auton akku tyhjenee pikkuhiljaa. Jos auton lämmittää kylmällä säällä ennen ajoon lähtöä polttoainetoimisella lisälämmittimellä ja matkalla ovat päällä penkin-, ratin-, peilien- sekä tuuli- ja takalasinlämmittimet, ja ajomatkat ovat lyhyitä, niin virtaa myös kuluu.

”Tällaista kun jatketaan muutama päivä, niin ollaan tilanteessa, että auto ei enää sitten käynnisty”, summaa Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.

Akun vaihto voi puolestaan tarkoittaa useiden satojen eurojen kuluja. Jopa halvimmat SMF-akut ilman start-stop-toimintoa maksavat vaihtoineen toistasataa euroa, ja start-stop-yhteensopivien akkujen hinnat vaihtelevat sadasta eurosta yli kahteensataan euroon. Tähän lisätään vielä asennustyön kustannukset.

Aina käynnistysongelmat eivät johdu liian vanhasta akusta vaan auton vääränlaisesta käytöstä tai puutteellisista varusteista.

Vaihtoon viiden vuoden välein

Monet autoliikkeet ja -korjaamot puhuvat kolmen vuoden vaihtovälistä, mutta sitä Vesalainen pitää markkinointipuheena.

”Kun olen jututtanut tiepalvelumiehiämme ja hinausauton kuljettajia, niin yleinen näkemys on, että akku kestää keskimäärin viidestä kuuteen vuotta.”

Myös käyttötottumukset vaikuttavat. Jos autolla ajetaan jatkuvasti lyhyttä matkaa ja akku on usein heikossa varaustilassa, se tulee Vesalaisen mukaan myös tiensä päähän nopeammin.

Kun auton vie määräaikaishuoltoon, huollon yhteydessä tehdään myös akkutesti. Se antaa osviittaa akun kunnosta.

”Työkaverini vaihdatti autoonsa juuri akun, ja edellinen oli kymmenen vuotta vanha. Kyllä se hyvällä tuurilla ja tietynlaisella käytöllä voi kestää niinkin pitkään”, Vesalainen huomauttaa.

”Ja toisaalta ihan uudenkin akun saa vääränlaisilla käyttötottumuksilla ajettua tyhjäksi.”

Tilanteessa, jossa uusi akku tyhjenee vääränlaisen käytön vuoksi, sen vaihdolle ei välttämättä ole tarvetta, kunhan akun ei anneta jäätyä piloille.

Samat neuvot pätevät niin polttomoottoriautoon kuin sähköautoonkin. Sähköautoissa on ajoakun lisäksi polttomoottoriauton akkua vastaava 12 voltin akku. Sähköautojen kohdalla Vesalainen kehottaa selvittämään merkkikorjaamosta, missä tilanteessa kyseinen akku latautuu. Tyypillisesti sähköautot lataavat 12 voltin akkua polttomoottoriauton tapaan ajaessa sekä silloin, kun auto on laturissa.

Pelkkään laturilataukseen ei kuitenkaan kannata tuudittautua etenkään silloin, jos suosii pikalatausta.

”Jos autoa lataa usein pikalaturilla, jossa latausaika on varsin lyhyt, niin 12 voltin pikkuakku ei ehdi kauheasti latautua.”

Akunlämmitin käyttöön

Voi tuntua turhauttavalta, että autossa on erilaisia mukavuusvarusteita, kuten penkinlämmitin ja ratinlämmitin, mutta niitä ei uskalla akun tyhjenemisen pelossa käyttää. Olisiko ylläpitolaturista apua siihen, että mukavuuksia voisi käyttää talvellakin?

”Kun auton akku on kylmä, se ei vastaanota auton oman laturinkaan tuottamaa virtaa kunnolla käydessä. Silloin se ei vastaanota ylläpitolaturinkaan latausta kylmässä kauhean hyvin”, Vesalainen huomauttaa.

Laturin sijaan Vesalainen suosittelee lisävarusteeksi akkulämmitintä – esimerkiksi sellaista, joka kiinnitetään akkuun ja alkaa lämmittää akkua silloin, kun auto käy. Lämmitin aktivoituu myös silloin, jos akkua ladataan riittävän tehokkaalla ulkopuolisella akkulaturilla. Lämmennyt akku vastaanottaa auton laturin tuottamaa virtaa kylmää paremmin.

”Silloin akkua saadaan lyhyemmilläkin matkoilla ladattua. Akkulämmitin maksaa vähän toista sataa euroa sekä asennustyön. Ei puhuta kalliista investoinnista, mutta se vähentää ongelmia sekä suurella todennäköisyydellä myös pidentää akun käyttöikää, kun akun varaustila pysyy varmemmin oikeana.”

Akkulämmittimenkin kanssa Vesalainen suhtautuu varauksella siihen, kannattaako auton kaikkia sähkökäyttöisiä herkkuja käyttää erittäin kylmällä säällä.

”Totta kai takalasinlämmitin, tuulilasinlämmitin ja peililämmittimet ovat turvallisuusvarusteita, joilla varmistetaan se, että autosta pystytään havainnoimaan ulos mahdollisimman hyvin. Niitä pitää käyttää, mutta niitäkään ei kannata jättää päälle tarpeettoman pitkäksi aikaa”, hän sanoo.

”Olimme perheen kanssa Lapissa tapaninpäivästä loppiaiseen ja siellä oli aika monena päivänä 28–29 astetta pakkasta. Ajoimme siinä Kemijärvellä lyhyttä matkaa ja vaikka kuinka olisi tehnyt mieli laittaa penkinlämmitin ja ratinlämmitin päälle, niin kyllä minä automiehenä päädyin siihen, että vähän tingin mukavuudesta, koska halusin säästää akkua”, hän jatkaa.

”Vaikka olisi akkulämmitin, niin kyllä silti kehottaisin maalaisjärjen käyttöön kovilla pakkasilla auton kaikkien sähköhärpäkkeiden kanssa.”

Ennakointi pienentää kustannuksia

Uuden akun ja sen lämmittimen asennustyöt Vesalainen kehottaa jättämään ammattilaiselle. Pääasiassa suomalaisten autot ovat 2000-luvulta ja niissä on jo start-stop-järjestelmiä ja muuta tekniikkaa, joka pitää akunvaihdon yhteydessä huomioida. Autolle pitää muun muassa testerin avulla kertoa, että siihen on vaihdettu uusi akku, jotta latausjärjestelmä toimii oikein.

”Kyllä tänä päivänä käytössä olevien autojen kanssa turvautuisin ammattilaisen apuun. Niitä tehdään muun muassa varaosaliikkeissä, akkuliikkeissä ja korjaamoilla. Akun vaihto ei aina tarkoita sitä, että pitäisi mennä asioimaan niin sanotusti marmorille eli automerkin merkkikorjaamolle.”

Vesalainen suosittelee vaihtamaan akun mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

”On paljon helpompaa ja edullisempaa vaihdattaa akku itselle sopivana ajankohtana nyt, kun auto on muutenkin huollossa, kuin huomata joku arkiaamu kovalla pakkasella, ettei auto käynnisty, ja alkaa järjestää uutta akkua kotipihaan.”

X13:n kuudetta sukupolvea edustavan koneen tunnistaa välittömästi Lenovon ammattilaisille suunnatun Thinkpad-malliston edustajaksi. Särmikäs muoto, mattamustat kuoret ja näppäimistön keskeltä pilkistävä punainen ohjaintappi eivät jätä erehtymisen varaa.

Alle kilon painoon puristettu kone kärsii samasta vaivasta kuin monet muutkin erityisen kevyiksi puristetut kannettavat: huolimatta hiilikuitua sisältävästä materiaalistaan näytön kuoriosa antaa painettaessa selvästi myöden. Laitteen kestävyyden kannalta se tuskin on katastrofi, mutta jäykempirunkoiset koneet tuntuvat kiistatta laadukkaammilta.

Ryzen 7 -suorittimella, 32 gigatavun ram-muistilla ja teratavun ssd:llä varustettu testikone maksaa miltei 2 000 euroa. Tyytymällä Ryzen AI 5 -suorittimeen, 16 gigatavun ram-muistiin, 256 gigan massamuistiin ja Windows 11:n kotiversioon hinnan saa puristettua 1 350 euroon. Testikonekaan ei ole malliston kallein laite, vaan pieneen lisähintaan saa halutessaan vielä 5g-sovittimen, kosketusnäytön ja isomman akun.

Asiallista tehoa

Uusimman sukupolven X13 perustuu AMD:n Ryzen AI 300 -sarjan suorittimiin. Uudempi Ryzen AI 400 -sarja on jo julkistettu, mutta kaupoissa myytäviin laitteisiin sitä saadaan vielä odottaa. Ryzen AI 7 Pro 350 on kevytkannettaviin tarkoitettu kahdeksanytiminen suoritin, jonka sähkönkulutusta tietokonevalmistaja voi mukauttaa laajasti sen mukaan, mihin läppärin jäähdytys taipuu. Thinkpadissa siitä on saatu ulos enimmillään varsin paljon tehoa, mutta mitenkään erityiseksi kevyt-Ryzenin tulos ei nouse sen enempää yhden kuin kaikkien ydintenkään osalta.

Grafiikkatehossa uusimpien sukupolvien AMD- ja Intel-suorittimet pystyvät vielä selvästi parempaan suoritukseen kuin Qualcommin sirut. Kevyt pelaaminen onnistuu Thinkpadilla varsin mukavasti, vaikkei sitä viihdekäyttöön olekaan suunniteltu. Grafiikkateho on vähävirtaisissa, x86-arkkitehtuuriin perustuvissa suorittimissa lähes ainoa jäljellä oleva etu Qualcommin arm-suorittimiin verrattuna.

Lenovo on pyrkinyt kompensoimaan X13:n pienen vakioakun vaikutusta Windowsin sähkönkäyttöprofiilin asetuksilla. Akkukäytössä oletusarvona on virransäästöprofiili, joka leikkaa suoritintehoa selvästi.

Vain 41 wattitunnin akku yhdistettynä x86-suorittimeen ei ole pitkän akkukeston resepti. Thinkpad X13 raahautuu juuri ja juuri koko työpäivän kestoon, mutta ylitöille tai raskaammille käyttötarkoituksille ei jää lainkaan lisätilaa. Omaan koneeseen kannattaa ehdottomasti valita isompi 55 wattitunnin akku siitäkin huolimatta, että se kasvattanee laitteen painoa hieman. Rahasta asia ei jää kiinni, sillä varustemuutos maksaa vain kymmenen euroa. Tällöin kone pitää tosin tilata suoraan Lenovolta, sillä kaupoissa näkyy vain 41 wattitunnin versiota. 55-wattituntiselta akultakaan ei voi odottaa ihmeitä, mutta kymmenen tunnin raja sillä todennäköisesti ylittyy.

Kompromissien makua

Akkukeston ohella Thinkpadissa on myös muita enemmän tai vähemmän turhauttavia ominaisuuksia. Esimerkiksi kaiuttimet ovat todella tuhnuisen kuuloiset, ja upotettuun virtanappulaan yhdistetty sormenjälkilukija toiminnaltaan oudon epävarma. Välillä luku onnistuu sekunnin murto-osassa, välillä sitä saa yrittää turhauttavan monta kertaa uudelleen.

Punainen ohjaintappi miellyttää paatuneita thinkpadisteja, mutta harva kosketuslevyyn tottunut lähtee opettelemaan uutta ohjaustapaa. Itse aikanaan useamman tapillisen koneen omistaneena on pakko todeta, ettei tappi tarjoa nykyisiin kosketuslevyihin verrattuna mitään todellista etua, onpahan vain hieman erilainen tapa käskyttää kursoria. Sen hyvänä puolena on mahdollisuus olla liikuttamatta käsiä lainkaan läppäriä käytettäessä, mutta toisaalta mahdollisuus tehdä erilaisia kosketuseleitä on paljon rajallisempi.

Tapin erilliset hiirennapit vievät Thinkpadissa tuttuun tapaa tilaa kosketuslevyltä. Pieni koko on tosin levyn ainoa varsinainen valituksen aihe. Näppäimistön vaste jakanee mielipiteitä: osasta sen tavallisesta poikkeava näppäinten alas painumisen tuntuma on varsin napakka, toisista taas epämääräinen.

Porttivarustuksessa ei ole huomauttamista: yksi usb-a, hdmi ja kaksi thunderbolt 4 -porttia kattavat liki kaikki järjelliset tarpeet. Varustukseen voi 5g-sovittimen ohella lisätä myös nfc-sirun ja älykortinlukijan.

Myös näyttö jatkaa muun koneen tapaan samalla ihan hyvä -linjalla. 60 hertsin 1200p-paneeli on riittävän tarkka, toistaa värit ongelmitta ja tarjoaa hyvän maksimikirkkauden. Mattapinnoitteesta huolimatta näyttö on melko altis heijastuksille, kun sitä katsotaan vähänkin viistosta kulmasta.

Päivitettävyyden suhteen kone on kevytläppäreiden paremmasta päästä, mikä ei vielä ole kovin paljon. Pohjalevy aukeaa helposti neljällä ristipääruuvilla, ja akun sekä massamuistin voi vaihtaa vaivattomasti. Nykyläppärien tapaan ram-muisti on juotettu emolevylle eikä sitä voi päivittää.

Perinteiden vaalijoille

Etenkin testin hyvin varusteltuna versiona Thinkpad X13 maksaa paljon rahaa, mutta tarjoaa sille vain kohtuullisen vastineen. Vaatimattomammin varusteltu versio on paljon parempi ostos, sillä se tarjoaa saman, kaikkeen työkäyttöön hyvin soveltuvan näytön, riittävän suorituskyvyn ja kenties myös rahtusen paremman akkukeston.

Kotikäyttäjälle ja erityisesti viihdepainotteisempaan käyttöön markkinoilla on lukuisia kilpailijoita, jotka tarjoavat samalla rahalla Thinkpadia enemmän. Vaikka konkreettiset valtit ovatkin melko vähissä, kiinnostaa työkalumainen estetiikka ja selvä hyötykäyttöpainotus kuitenkin edelleen ostaa läppärin ostajista. Myös x86-suoritin on edelleen hyvä ostos etenkin poikkeuksellisen vanhojen ohjelmistojen tai oheislaitteiden käyttäjille, mutta useimmille käyttäjille arm-prosessorin parempi akkukesto on paljon merkittävämpi asia.