Uutiset ja blogit

Kiinalaistutkijat ovat onnistunut ohjaamaan laserpulssin Kuuta kiertävään satelliittiin ja takaisin kirkkaassa päivänvalossa. Mittauskohde eli Tiandu-1-niminen satelliitti matkaa noin 130 000 kilometrin etäisyydellä Maasta.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun laserpulssi on onnistuttu kohdistamaan Kuuta kiertävään satelliittiin päivänvalossa, Interesting Engineering kirjoittaa.

Satelliittilasertekniikassa (engl. satellite laser ranging, slr) määritetään satelliittien etäisyys ja kiertorata mittaamalla laserpulssin edestakainen matka-aika. Käytännössä laserpulssi heijastuu satelliitin takaisinheijastimesta Maahan.

Tekniikkaa käytetään erityisesti matalan Maan kiertoradan satelliittien kartoituksessa.

Tiandu-1-niminen satelliitti sijaitsee noin 130 000 kilometrin etäisyydellä Maasta. Kuun ja Maan välinen etäisyys on keskimäärin 384 400 kilometriä.

Satelliittilaseria kokeiltiin Deep Space Exploration Laboratoryn hankkeessa. Saavutus on merkittävä, sillä nyt kiinalaiset voivat tehdä mittauksia aina, kun satelliitti on näkyvissä.

Ihminen palaa Kuuhun

Maaliskuussa 2024 Kiina laukaisi kolme satelliittia kiertämään Kuuta. Satelliitit testaavat navigaatio- ja kommunikaatioteknologiaa tulevia tutkimushankkeita varten.

Yhdysvaltojen tavoin Kiina on ilmoittanut, että se aikoo palata Kuuhun. Suunnitelmissa on pysyvämpi tukikohta, josta käsin kiertolaistamme voidaan tarkastella.

Kiinan tavoitteena on, että ihminen lähetetään Kuuhun vuoteen 2030 mennessä.

Myös Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan hankkeessa on otettu edistysaskelia. Tekniikka&Talous on uutisoinut tarkemmin Artemis-nimisen hankkeen suunnitelmista.

Myös Suomi on liittynyt mukaan Nasan Artemis-sopimukseen Kuussa ja Marsissa toimimisesta. Sopimuksessa sitoudutaan yhteisiin pelisääntöihin toimimisesta ulkoavaruudessa.

Kanadassa vanhan asbestikaivoksen yhteyteen rakennetaan laitos, joka käsittelee kaivosjätteen ja sitoo hiilidioksidia. Samalla kaivosjätteestä erotetaan arvokasta materiaalia, kuten nikkeliä ja kobolttia.

Idea on kanadalaisyhtiö Exterran, joka on kerännyt 20 miljoonan Kanadan dollarin eli noin 12,8 miljoonan euron rahoituksen hankkeelleen. Yhtiö erikoistuu vanhan kaivosjätteen käsittelyyn.

Asbesti on kuitumainen mineraali, jota käytettiin pitkään rakennusmateriaalina. Suomessa asbestin raaka-ainetta antofylliittiä louhittiin Pohjois-Savossa sijaitsevassa Paakkilan kaivoksessa, joka suljettiin vuonna 1975.

Nykyään asbestin tiedetään olevan terveydelle erittäin haitallinen materiaali. Asbestin rikkoutuessa ilmaan vapautuu asbestipölyä, joka voi kerääntyä pysyvästi keuhkoihin. Suomessa asbestin käyttö rakentamisessa kiellettiin lopullisesti vuonna 1994.

Rakennusurakka alkaa 2027

Exterra rakentaa laitoksensa käytöstä poistetun Jeffreyn kaivoksen yhteyteen. Yhtiön mukaan siitä tulee valmistuessaan maailman suurin asbestijätettä käsittelevä yksikkö.

Jeffreyn kaivos tuotti aikanaan noin puolet maailmalla käytetystä asbestista. Kyseinen avolouhos on pinta-alaltaan yli kuusi neliökilometriä ja syvyydeltään noin 350 metriä.

Käytännössä yhtiö aikoo käyttää kaivosalueelle jäänyttä rikastusjätettä tuottaakseen metallioksideja. Samalla prosessissa tapahtuu mineralisaatiota, jossa metallioksidit reagoivat hiilidioksidin kanssa muodostaen stabiilin metallikarbonaattimineraalin.

Prosessissa jätteestä erotetaan arvokkaita metalleja, kuten nikkeliä. Yhtiön mukaan laitos tuhoaa loputkin asbestikuidut. Hankkeessa käytetään uusiutuvaa energiaa eli prosessi on hiilineutraali.

Tähän mennessä yhtiö on testannut teknologiaansa alueella, jonne laitos tullaan rakentamaan. Rakennusurakka alkaa vuonna 2027.

Hankkeesta uutisoi muun muassa New Atlas.

Saksan asevoimat on osaltaan ottanut kantaa Lockheed Martin F-35 -monitoimihävittäjän riippuvuuksista käytävään keskusteluun, kirjoittaa Aviation Week.

Nyt äänessä on Luftwaffen F-35-projektia johtava eversti Thomas Kullrich, jonka mukaan Saksa kykenee käyttämään koneita itsenäisesti, siis ilman Yhdysvalloista tulevaa dataa, ”useita viikkoja”.

Kullrichin mukaan kaluston tehokkuus kuitenkin laskisi ilman säännöllisiä ohjelmistopäivityksiä, mikä voisi aiheuttaa ongelmia. Tämä tapahtuisi kuitenkin ”suhteellisen pitkän ajan kuluessa”.

Everstin mukaan F-35:n varaosien globaali logistiikkajärjestelmä vähentää osaltaan riippuvuutta Yhdysvalloista.

Saksa hankkii yhteensä 35 kappaletta F-35A-koneyksilöitä, joiden tarkoituksena on kantaa Saksan osaa Yhdysvaltain Euroopan-ydinpelotteesta. Ensimmäiset koneet vastaanotetaan ensi vuonna ja Saksaan kalustoa saapuu vuodesta 2027 lähtien.

Tarkoitus on, että kaikki koneyksilöt olisi vastaanotettu vuoteen 2030, jolloin ilmavoimien nykyinen Panavia Tornado -kalusto on poistumassa käytöstä.

Vuodesta 2028 alkaen F-35-kaluston ohjaimiin otetaan myös lentäjiä, joilla ei ole aiempaa kokemusta Tornado- tai Eurofighter-hävittäjäkalustosta.

Ajatuksena on, että näillä lentäjillä ei ole ennakkokäsityksiä siitä, miten taistelukoneilla tulee operoida.

Kun Tekniikka&Talous vieraili Lockheed Martinilla Yhdysvalloissa vuonna 2021, valmistajan edustajat kertoivat että yksittäisen F-35:n pitää määrävälein kommunikoida huoltoserverin kanssa.

Yksittäinen F-35 kykenee operoimaan lyhyen aikaa ilman minkäänlaista tietoliikenneyhteyttä huolto-ohjelmistoon.

”Emme tee sitä pidempää aikaa kuin esimerkiksi viikonlopun yli, jos koneet käyvät ­vaikkapa lentonäytöksessä. Aikaikkuna on pieni, mutta se onnistuu”, kertoi Troy Mogck LM:ltä.

Tämän jälkeen koneen pitää olla yhteydessä vähintään huoltohenkilöstön kannettavaan tietokoneeseen. Tietokoneen tulee olla yhteydessä keskuspalvelimeen 60 päivän välein.

Keskuspalvelimen ja kannettavien tietokoneiden lisäksi infrastruktuuriin kuuluvat laivuekohtaiset palvelimet, joita Yhdysvalloissa on kaksi per laivue: toinen tukikohtaa, toinen komennuksia varten.

Yksittäinen kannettava on tyypillisesti yhteydessä laivueen palvelimeen, joka taas hoitaa yhteyden keskuspalvelimeen, mutta suora yhteyskin on poikkeustilanteissa mahdollinen.

”Puhumme CPE:stä (Central point of entry). Se on palvelin, joka sijoitettaisiin Suomeen. Kriisitilanteessa, jossa kaikki yhteydet rajojen yli katkeavat, koneita voidaan operoida suomalaisen CPE:n avulla”, Mogck kertoi.

Kriisin loputtua Suomi olisi taas yhteydessä Lockheed Martinin globaalin huoltoinfrastruktuurin kanssa.

Lue myös:

Suomalainen startup-yhtiö on tehnyt uudenlaisia kokeita Tampereen laboratoriossaan. Ratkaisua voisi hyödyntää siviilipuolen markkinoiden lisäksi tulevaisuuden sodankäynnissä.

Winse Power kehittää Tampereella pilottitehtaallaan puolijohdesiruja sekä laitteita, jotka mahdollistavat energian ja datan siirron valovälitteisesti, joko langattomasti tai kuitukaapelissa.

Langattomien, akulla tai polttomoottorilla toimivien droonien lisäksi puolustusteollisuus käyttää myös langallisia versioita, joissa drooni nousee taivaalle data- tai sähkökaapeli perässä roikkuen.

”Sähköjohdon kanssa ei voi nousta yli sataan metriin, tulee fysiikka vastaan”, sanoo teknologiajohtaja ja perustajajäsen Arto Aho.

Valokuitukaapeli on kevyt tapa kuljettaa tehoa. Sen kanssa voi nousta kymmenkertaisen matkan, jopa yli kilometriin. Yhtiö on jo todennut tämän laboratorio-olosuhteissa. Seuraavaksi se nousee ilmaan testaamaan asian todeksi.

Signaalitiedustelu kiinnostaa puolustusalaa. Drone toimii antennina, jonka saa nopeasti korkealle. Sen yksi ihminen jaksaa kantaa repussaan.

Winse Power on valittu mukaan puolustusliitto Naton Diana-hankkeesseen (Defence Innovation Accelerator for the North Atlantic), jossa kehitetään teknologiaa kaksoiskäyttötarkoituksiin, eli sekä sota- että siviilipuolella hyödynnettäväksi.

Lentävien droonien lisäksi yksi mahdollisuus on toiminta veden alla.

"Me pystymme toteuttamaan sähkön- ja datansiirto veden alla tehokkaasti ja turvallisesti, koska ei ole sähköä, eikä jännite-eroa johdossa itsessään. Valokuitu on sähkömagneettisesti inertti kuitu, ei ole riskiä sähköiskuista", kertoo toimitusjohtaja ja perustajajäsen Ville Polojärvi.

Toisin on sähkökaapelien kanssa.

"Korkeajännityssysteemi vedessä, se on riskialttiimpi tapa tehonsiirrolle."

Veden lisäksi valokuidulla voidaan mennä korkeisiin jännitteisiin tai isojen jännite-erojen yli.

Lisäksi valokaapelille sopivat muut riskialttiit ympäristöt, kuten jos ympärillä on jotain räjähtävää, vaikka kaasua.

"Ei ole sähköiskuvaaraa tai kipinävaaraa olemassa. Siihen saa myös nopean datakommunikaation luonnollisesti liitettyä valon avulla", Polojärvi lisää.

Polojärven mukaan valokuituun ei oikein voi häirinnällä vaikuttaa.

Valokuitukaapeli sopii paikkoihin, joissa tilarajoitteita tai johtoja on paljon.

”Jos teollisessa ympäristössä täytyy siirtää tietoa paljon, tarvitaan merkittävästi isompi sähköjohtonippu kuin valokuidulla pystytään toteuttamaan. Me siirrämme tehoa ja dataa myös langattomasti lasersäteellä”, Aho sanoo.

Valon avulla energiaa ja dataa voi siirtää jopa avaruudessa tai avaruuden ja maan välillä.

Valosähköisestä muunninteknologiaa voidaan käyttää myös tulevaisuuden kvanttitietokoneissa, siirtämään tarvittava data- ja tehosignaali kryogenisiin olosuhteisiin, jossa kvanttilaskenta tapahtuu. Yrityksellä on alalta hallussaan valosähköisen muuntamisen epävirallinen maailmanennätys.

19 vuoden tutkimustyö taustalla

Yhtiön perustajat ovat tehneet aiheen parissa soveltavaa tutkimusta Tampereen yliopistolla Hervannassa jo vuodesta 2006 alkaen, professori Mircea Guinan ryhmässä. Yhtiö on saanut alkunsa R2B- eli Research to Business -hankkeesta, jossa kaupallistetaan tutkimusta.

Startupilla ei vielä ole yhtäkään pääomasijoittajaa.

”Olemme halunneet ensin selkeyttää business casea ja kasvattaa yrityksen arvoa”, sanoo Polojärvi.

Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta Matine rahoittaa tutkimusta noin 100 000 euron projektissa vuoden 2025 aikana.

Puolustusalan isojen yritysten kanssa yhtiö käy aktiivisesti neuvotteluja, samoin tietoliikennepuolen yritysten.

Muitakin potentiaalisia hyödyntäjiä riittää. Yhtiö käy keskusteluja suurten sähköverkkoyhtiöiden kanssa, koska tekniikkaa voi hyödyntää korkeajänniteverkossa. Kuitukaapeli on helpompi vetää kuin sähköjohto.

Loppuvuodesta 2023 Winse Power valittiin mukaan Euroopan avaruusjärjestö Esan yrityshautomoon, Esa Bic Finlandiin. Sieltä irtosi 85 000 euroa tukea.

Myös Naton Diana-hanke rahoittaa kehitystyötä noin 100 000 eurolla.

”Meillä on useita patentteja. Nyt keräämme niistä salkkua. Rahoituksen tarve tulee kyllä toimintaa skaalatessa.”

Liikevaihto kasvoi vajaaseen 300 000 euroon vuonna 2024.

”Pitkällä aikavälillä kasvu on isompaa. Muutaman miljoonan euron liikevaihto on realistista lähiaikoina”, Polojärvi arvioi.

Kvanttiteknologia on yksi aloista, jossa Winse Powerin teknologialla on potentiaalia.

”Kvanttiala voi lähteä merkittävään nousuun teknologian kehittyessä.”

Suomen liittyminen puolustusliitto Natoon on saanut kansainvälisten sijoittajien katseen siirtymään kohti suomalaisyrityksiä.

Winse Powerista toppuutellaan, että on Suomesta ja sen startupeista oltu kiinnostuneita jo ennen sitä. Kiitos kuuluu etenkin kasvuyritystapahtuma Slushille.

”Kyllä peliteollisuus ja Woltin kaltaiset globaalit menestystarinat sekä poulijohdealan osaaminen ovat tehneet Suomea enemmän tunnetuksi”, Aho summaa.

Britannian kuninkaalliset ilmavoimat on ottanut käyttöön uuden elektroniseen sodankäyntiin käytettävän miehittämättömän ilma-aluksen.

Lennokki kantaa nimeä StormShroud, ja sen tarkoitus on tukea RAF:n Lockheed Martin F-35B- ja Typhoon-hävittäjäkalustoa – manner-Euroopassa tunnemme jälkimmäisen nimellä Eurofighter – ”sokaisemalla vihollisen tutkat”. Tiedote ei mainitse vihollista nimeltä, mutta sen mukaan lennokkia on kehitetty etenkin Ukrainan sodan oppien mukaan.

StormShroud on käytännössä portugalilais-brittiläisen Tekeverin valmistama AR3-lennokki, jonka hyötykuormana on Leonardo UK:n valmistama digitaalinen BriteStorm-lähetin. Se kykenee häiritsemään sekä hämäämään vastustajan integroitua ilmapuolustusjärjestelmää.

Tekever AR3 on 1,9 metriä pitkä ja kärkiväliltään 3,5-metrinen lennokki, joka kykenee kantamaan 4 kg:n hyötykuorman. Sen suurin lentokorkeus on 3 600 metriä ja matkalentonopeus 75–90 km/h. Toiminta-ajaksi valmistaja ilmoittaa maksimissaan 16 tuntia.

Nyt julkistettu lennokki on vielä merkittävästi vähemmän edistynyt kuin esimerkiksi Yhdysvaltain CCA-ohjelmassa (Collaborative Combat Aircraft) kehitettävä teknologia, arvioi Air & Space Forces Magazinen haastattelema CNAS-ajatuspajan (Center for a New American Security) tutkija Stacie Pettyjohn.

Hänen mukaansa StormShroud lentää ennaltaohjelmoitua reittiä eivätkä hävittäjälentäjät suoraan ohjaa sitä. Lisäksi sen kyvykkyydet ja kantama ovat rajoitetumpia.

Kyseessä on verraten edulliseksi suunniteltu laite, jonka menettäminen taistelukentällä ei ole kohtuuttoman suuri tappio.

Lue myös:

Ranskan valtiollinen energiayhtiö EDF on kehittämässä Olkiluoto 3:sta paranneltua EPR2-ydinvoimalamallia. Olkiluoto 3 on alkuperäistä EPR-mallia.

Ranska suunnittelee jopa kuutta EPR2-voimalayksikköä. Ensimmäistä kaavailtiin valmiiksi jo vuoteen 2035 mennessä, mutta sen aikataulu lykättiin äskettäin vuoteen 2038.

Jo nyt EPR2-ohjelman ympärillä kuhisee, eikä hanke nauti kunnolla luottamusta Ranskassa.

Paikallisesti EPR2-voimalat saavat suurta kannatusta, mutta maan tilintarkastuksen tuomioistuimen mukaan hanke ei ole uskottavalla rahoituspohjalla. Syynä ovat Flamanvillen EPR-voimalan jatkuvat viivästykset.

Kuuden uuden voimalan hinta-arvio on nyt noin 67 miljardia euroa. Alunperin muutama vuosi sitten puhe oli 52 miljardista.

Voimalat aiotaan rahoittaa puoleksi Ranskan valtion lainoilla, ja apua odotetaan myös EU:lta. Kunhan EU-tuista on saatu varmistus, investointipäätöstä tähdätään vuoteen 2026.

Ilmeisesti Ranskan valtio on myös antamassa hintatakuita ydinvoimaloille.

Ranskalaisen Ouest France -uutismedian mukaan hankkeen valmisteluun on käytetty jo viisi miljardia euroa.

Tosin edes alkuperäisen EPR:n hintaa Ranskalle ei ole virallisesti julkistettu, mutta ranskalaisen median mukaan hintalappu nousi lopulta 19,4 miljardiin euroon.

TVO on kertonut maksaneensa OL3:sta 5,5 miljardia euroa avaimet käteen -sopimuksen perusteella.

EPR2:n teknisiä yksityiskohtia ei ole vielä päätetty L’usine Novelle -uutiskanavan mukaan. Tavoitteena on kuitenkin ottaa oppia aiemmista EPR-hankkeista kuten Olkiluodosta. Iskulauseiden tasolla uutuudesta tulee tehokkaampi, yksinkertaisempi ja teollisempi.

Parempaa tekniikkaa

Tekniikka&Talous kysyi Olkiluotoa operoivalta Teollisuuden Voimalta, pystyykö se kertomaan tätä juttua varten, miten EPR2 eroaa Olkiluoto 3:n mallista.

Myös TVO:lla on meneillään selvityksiä EPR2:n designista, mutta sillä ei ole vielä niin paljon tietoa siitä, että yhtiö voisi listata selkeitä eroja.

TVO:ssa odotetaan, että uudet isot eurooppalaiset laitosyksiköt kuten EPR2 olisivat mahdollisimman sarjavalmisteisia ja täyttävät eri maiden turvallisuusvaatimukset.

Sarjavalmisteisuudella haetaan projektitoimituksen tehokkuutta ja laatua, joilla päästään toimituksen aikataulu- ja kustannustavoitteisiin paremmin kuin EPR-projekteissa.

Ranskalaismedian mukaan kuusi EPR2-voimalaa tulevat pareittain Penlyn, Gravelinesin ja Bugeyn nykyisten ydinvoimaloiden yhteyteen.

Penlyssä EPR2:n tontilla alustavat työt ovat jo alkaneet. Sinne suunnitteilla on kaksi EPR2-voimalaa. Työvoimaakin on jo alettu haalia.

Rakentaminen kestää kuusi–seitsemän vuotta ja työllistää 10 000–15 000 ihmistä.

Ranskassa on 57 ydinreaktoria, joista 25 tulee 60 vuoden ikään jo 20 vuoden päästä.

Massiivisen EPR2-projektin käynnisti maan presidentti Emmanuel Macron vuonna 2022. Maaliskuussa 2023 projektin hyväksyi Ranskan parlamentti.

Palvelualojen työnantajat Palta ja Suomen Liikennelentäjäliitto SLL jatkoivat maanantaina neuvotteluja Finnarin lentäjien työriidassa.

Myöhään maanantaina illalla Palta tiedotti, että se oli antanut SLL:lle uuden kokonaisesityksen, jossa Paltan aiempaa esitystä täydennettiin Paltan mukaan vielä SLL:n esiin nostamien huolien perusteella.

Paltan mukaan ratkaisuesitys on yleisen linjan mukainen. Se on sopimuskaudeltaan kaksivuotinen ja sisältää lisäksi yhden optiovuoden. Palta kertoo, ettö SLL käsittelee uuden kokonaisesityksen hallinnossaan tänään tiistaina ja antaa vastauksensa sen jälkeen.

”Toivomme, että nyt vihdoin pääsisimme ratkaisuun pitkien ja vaikeiden neuvotteluiden päätteeksi, ja alalle saataisiin palautettua työrauha näin kesän vilkkaan matkailukauden kynnyksellä”, neuvottelujohtaja Heini Wiik-Blåfield sanoo tiedotteessa.

Finnairin lentäjien työriita on kestänyt pitkään. Vyyhti on vaikea, sillä samaan aikaan on useita muitakin Finnairin keskeisiä työehtosopimuksia edelleen auki.

Finnairin liikennelentäjien uudesta työehtosopimuksesta on neuvoteltu kahdeksan kuukautta.