Uutiset ja blogit

Katalysaattorivarkauksien määrä on moninkertaistunut Itä-Suomessa. Vuonna 2025 niitä tapahtui koko alueella 10 tapausta ja alkuvuonna 2026 21.4. mennessä jo 46 tapausta, tiedottaa poliisi. Eniten tapauksia on ollut Kuopiossa (25) ja Mikkelissä (12). Myös Siilinjärvellä tehdyt neljä ilmoitusta katalysaattorivarkauksista on kunnan kokoon nähden paljon.

Näistä luvuista voidaan laskea, että kuukautta kohti laskettuna varkauksia on sattunut noin 15-kertaisesti eli 1400 prosenttia enemmän.

Poliisin havaintojen mukaan katalysaattorivarkaudet kohdistuvat usein tietyntyyppisiin ajoneuvoihin.

Erityisessä riskissä ovat yleiset henkilöautomallit, kuten Toyotan ja Hondan ajoneuvot. Tiedotteessa ei valitettavasti erotella sen tarkemmin malleja.

Samaan aikaan tilastoissa erottuvat katumaasturit ja tietyt pakettiautot, joissa on korkea maavara. Näistä katalysaattori on helpommin ja nopeammin irrotettavissa, sillä reilumpi maavara tarjoaa pitkäkyntisille lisää työskentelytilaa.

Poliisi pyytää apua

Tapauksia on havaittu erityisesti taajamien erilaisilla pysäköintialueilla ja taloyhtiöiden pihoilla. Varkaudet ajoittuvat usein ilta- ja yöaikaan, mutta niitä on tapahtunut myös päiväsaikaan.

Katalysaattori irrotetaan ajoneuvosta nopeasti, usein vain muutamassa minuutissa. Katalysaattorin anastaminen täyttää lähtökohtaisesti varkauden tunnusmerkistön. Myös yritys on rangaistava.

Poliisi pyytää kansalaisilta havaintoja epäilyttävästä toiminnasta. Yleisövihjeistä on ollut apua, sillä esimerkiksi helmikuussa napattiin kiinni Etelä-Suomea piinannut katalysaattorikopla.

Aiemmin Iltalehdessä on neuvottu, kuinka varkauksia vastaan voisi pyrkiä suojautumaan.

Helsingin seudun lähijunaliikenne joutuu kesällä 2026 todella laajaan poikkeustilaan. Juhannuksen jälkeen viiden viikon jaksolla 22.6.–26.7. ainoastaan Helsingin ja Lahden väliset Z-junat kulkevat yhtä usein kuin yleensä. Lisäksi Helsingin ja Riihimäen väliset R-junat lähes normaalisti.

Kaikki muut junalinjat liikennöivät joko tavallista harvemmin, asemia väliin jättäen, poikkeusreitillä ison mutkan kautta tai eivät laisinkaan. Joissakin tapauksissa yhdistyvät kaikki edellä mainitut määreet lakkauttamista lukuun ottamatta. Liikenne kulkee tavallista harvemmin ja asemia väliin jättäen sekä kaupan päälle ison mutkan kautta.

Merkittävät poikkeukset liikenteessä alkavat jo aiemmin, heti kesäkuun alusta 1.6., HSL tiedotti maaliskuun lopulla. Poikkeukset kestävät 10 viikon ajan eli 9. elokuuta asti. Yksittäisiä asemia on kokonaan suljettuna 5 kuukauden ajan välillä 3.5.–4.10.

Keskikesän viitenä viikkona peräti 18 lähiliikenteen asemaa on täysin suljettu liikenteeltä kahdella eri liikennesuunnalla.

Kaikista lähijunavuoroista jätetään tuolloin ajamatta lähes 60 prosenttia vuorojen määrällä laskien. Laajamittaiset asemien sulut tämän päälle huomioiden voitaneen sanoa, että 60–70 prosenttia pääkaupunkiseudun junaliikenteestä on pois käytöstä.

Nämä luvut voidaan laskea HSL:n ilmoittamista tiedoista (*). Tekniikka&Talous tarkisti tietoja sekä julkisista lähteistä että kysymällä asiaa suoraan HSL:ltä.

Junaliikenteen ammottavia aukkoja korvaamaan HSL ajaa ylimääräisiä bussilinjoja. Esimerkiksi juhannuksen jälkeisenä viitenä viikkona kaikki lähijunaliikenne Espoon Leppävaarasta länteen korvataan linja-autoilla.

Suurimmat katkokset lähijunissa koskaan

Yhtä laajoja samanaikaisia liikennekatkoja Helsingin seudun lähijunaliikenteessä ei todennäköisesti ole ollut koskaan.

”Vantaan Kehärata otettiin käyttöön vuonna 2015, joten sen olemassaolon aikana ei ainakaan ole ollut”, HSL:n junayksiköstä kommentoidaan.

Edellisen 11 vuoden aikana remontteja ja rakennustöitä on toki tehty eri liikennesuunnilla, mutta ei yhtä aikaa eri puolilla koittavan kesän laajuudessa.

Kesällä 2026 työmaista johtuvia katkoja tulee junaliikenteeseen näin paljon pitkälti yhteensattumien vuoksi. Lännessä rakennetaan Espoon kaupunkirataa, ja Martinlaakson radalla peruskorjataan useita asemia. Toisaalta jossain määrin taustalla vaikuttaa myös tulevien kesien optimointi.

”Vuonna 2027 pyritään pääradan puoli rauhoittamaan isommista ratatöistä metroliikenteen idän osuuden katkon takia, joten tämäkin on osaksi syy siihen, että nyt kesälle 2026 on niputettu poikkeuksellisen paljon junaliikenteeseen vaikuttavia töitä”, junayksiköstä kerrotaan.

Näin katkot alkavat

Kesällä ensimmäisenä sulkeutuu Malminkartanon asema Helsingissä jo 3. toukokuuta. Aseman peruskorjaus jatkuu 6.9. asti. Samalla P- ja I-junien vuoroväli Helsingin keskustan ja Vantaan Myyrmäen välillä harvenee. Pääradan suunnalla I ja P kulkevat vielä normaalisti.

1.6. lakkaa P- ja I-junien liikenne Helsingin ja Myyrmäen välillä kokonaan. Samaan aikaan Kannelmäen ja Pohjois-Haagan asemat Helsingissä suljetaan, nekin mittavan remontin takia. Korjaukset ovat 50 vuotta vanhoilla asemilla välttämättömiä, korostaa asemarakenteiden omistaja Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne.

Junat Myyrmäkeen kiertävät tämän jälkeen pitkän mutkan lentokentän kautta pohjoisesta. Tällä osuudella liikennöivät lähijunat I ja P kulkevat kuitenkin harvennetusti. Joka toinen vuoro jää välistä, eli vuoroväli on 20 minuuttia.

Lentokentän suuntaan ajaessaan I-junat eivät myöskään pysähdy Pukinmäen, Malmin, Tapanilan ja Puistolan asemilla Helsingissä. Näilläkin asemilla tehdään korjaustöitä.

Leppävaaran kaupunkiradan asemat Valimo, Pitäjänmäki ja Mäkkylä suljetaan samaan aikaan eli 1. kesäkuuta. Katko johtuu Hämeenlinnanväylän ylittävän rautatiesillan korjauksesta, Väylävirasto kertoo. Tämän vuoksi A-junien liikennöinti lakkaa kesäkuun alussa.

15.6. alkaen pääradan R-junien liikennöintitiheys harvenee ratatöiden takia 9.8. asti, Väyläviraston tiedotteessa jatketaan. Harvennus kuitenkin koskee vain ruuhka-ajan ylimääräisiä vuoroja, HSL täsmentää toimitukselle. Kaksi vuoroa tunnissa ajetaan siten molempiin suuntiin lähes koko päivän ajan.

Iso poikkeustila juhannuksen jälkeen

Lopulta juhannuksen jälkeen Espoon ja Kirkkonummen suunnan junaliikenne loppuu viideksi viikoksi kokonaan Leppävaarasta länteen Espoon kaupunkiradan rakennustöiden vuoksi. Tilanne on tältä osin sama kuin kahtena edellisenäkin vuonna.

Tämän täyskatkon aikana VR ajaa Helsingin ja Espoon Leppävaaran välillä X-junia, jotka eivät pysähdy Huopalahden ja Leppävaaran välillä. Vuorot kulkevat 15 minuutin välein, HSL kertoo Tekniikka&Taloudelle.

X-junien liikennöinti alkaa vasta juhannuksena. Toisin sanoen A-junille ei järjestetä korvaavaa liikennettä kesäkuun alussa.

27.7. alkaen Espoon suunnan lähijunaliikenne jatkuu taas. 10.8. alkaen liikenne palaa pääosin normaaliksi muuallakin. A-junat alkavat taas liikkua, I- ja P-junat kiertävät kehäradalla ympyrän ja niiden vuorovälit pääradalla palaavat tavanomaisiksi.

7.9. alkaen kaikki on normaalia lukuun ottamatta Espoon Tuomarilan asemaa. Se pysyy poissa käytöstä 4.10. asti.

(*) Näin vuorojen lukumäärä laskettiin

Normaalitilanteessa Helsingin seudun lähijunaliikenteessä ajetaan suurimman osan päivää 62 vuoroa tunnissa: Kehäradalla keskustasta Tikkurilan kautta lentoasemalle 6 molempiin suuntiin I- ja P-junina (= 12), samoin Myyrmäen kautta lentoasemalle 6 molempiin suuntiin (samat kirjaimet I ja P, yhteensä 12). K-junat ajavat Keravalle 6 molempiin suuntiin (= 12), A-junat Leppävaaraan samoin 6 molempiin suuntiin (= 12).

Espoon Kauklahden E-junat ja Kirkkonummen U-junat ajavat kumpikin 2 vuoroa molempiin suuntiin (summa = 8). Lisäksi Riihimäen R-junia ajaa kaksi molempiin ja Lahden Z-junia yksi molempiin suuntiin (viimeksi mainitut yhteensä 6).

Satunnaisesti ajettavia Y- ja H-junia ei ole huomioitu tässä, ei myöskään R-junien lisävuoroja ruuhka-aikoina.

Pahimman katkoksen aikaan vuoroja ajetaan Kehäradalla vain toispuoleisesti ja silloinkin ainoastaan 3 kertaa tunnissa molempiin suuntiin (= 6). Keravalle vuoroja menee 3 molempiin suuntiin (= 6). 20 minuutin vuorovälit edellä mainituilla linjoilla HSL vahvisti suoraan Tekniikka&Taloudelle.

Leppävaaran X-junat liikennöivät 15 minuutin välein (4+4 = 8), joskin asemia jää välistä. Siitä pidemmälle länteen liikennettä ei ole lainkaan. R-junia ajaa kaksi tunnissa molemmin päin, Z-junia yksi (summa 6).

Puhtaasti junavuorojen määrällä laskien summaksi kesän poikkeustilan aikana saadaan 26, mikä on vain 42 prosenttia normaalista. 58 prosenttia putoaa siis pois.

Jos otetaan tämän päälle huomioon se, että useilla linjoilla iso osa asemista jää väliin – samoin kuin kaikki Y- ja H-junat sekä R-junien ruuhkavuorot – lienee asiallista sanoa, että ainakin noin 60 prosenttia junaliikenteestä on poissa pelistä. Kenties voitaisiin sanoa, että liikenteestä poistuu jopa 65–70 prosenttia.

S-ryhmästä kerrottiin toissa viikolla, että yhä useampi suomalainen kerryttää S-bonusta puhelimessa olevalla S-etukortilla.

S-etukortin voi ottaa käyttöön sekä Android-puhelimella että Applen Iphonella tai Apple Watchilla. Lisäksi Iphone- että Android-puhelinten käyttäjät voivat kerätä bonusta S-mobiilissa olevalla viivakoodilla.

On kuitenkin syytä ottaa huomioon, ettei puhelimella saa S-bonusta kaikissa paikoissa, joissa sitä saisi fyysisellä S-etukortilla.

S-ryhmän asiakasomistajakanavista vastaava Toni Kopra kertoo toimitukselle, että ABC-huoltoasemien mittarikentällä, eli esimerkiksi tankkauksessa, ei ole käytettävissä mobiilia S-etukorttia.

”Vaihtoehtoisena tapana tarjolla on ABC-mobiili-sovellus, jonka kautta bonuksen kerryttäminen onnistuu myös ilman fyysistä korttia”, Kopra kertoo.

Kaikki eivät saa vielä myöskään bonusta puhelimella S-ryhmän hotelleissa. Kopran mukaan bonuksen kerryttäminen on mahdollista Androidilla. Hän kertoo, että Applen Lompakko-sovelluksen S-etukortit koetetaan saada toimimaan hotellien vastaanotoissa kesäsesongin alkuun mennessä.

Kopra kertoo, että S-bonusta voi kerryttää Applella ja Androidilla mobiilisti S-ryhmän ravintoloissa lukuun ottamatta Hesburgereita. S-ryhmän Raflaamo-sivustolla kerrotaan, että bonusta on mahdollista saada runsaassa 60 Hesburger-ravintolassa.

S-ryhmästä kerrotaan myös, että S-ryhmän bonuskumppaneihin kuuluvassa optikkoketju Silmäasemassa ja hammaslääkäriketju Oralilla saa bonusta Android-puhelimella muttei Applen Lompakko-sovelluksessa olevalla kortilla.

S-ryhmän sivustolla kerrotaan taas, ettei S-mobiilin viivakoodi toimi pikakassoilla ja hotelleissa.

Alma Median analyytikko Viljo Hautala on kerännyt suurimpien asunto-, korjaus- ja infrarakentajien kannattavuuslukuja vuosilta 2020–2025. Erikseen Hautala poimii rakentajien vuoden 2025 liikevaihdot ja liiketulokset.

”Suurimpien rakentajien tilinpäätöksistä ilmenee, ettei ala ole mikään kultakaivos. Koska alan suuret näin vaikeissa oloissa tekevät keskimäärin yli kolmen prosentin liikevoittoa, ei se sittenkään ole hassumpi suoritus”, luvut perannut Hautala pohtii.

Viime vuoden luvut kertovat, että infrarakentajat kasvattivat liikevaihtojaan jopa kymmeniä prosentteja. Vaikka korjausrakentamisen tahti on hidastunut, myös remonttiyhtiöt jaksoivat kasvaa viime vuonna.

”Suuret rakentajat kestävät huonoa suhdannetta yllättävän hyvin. Infrarakentajien tila on jopa erinomainen”, Hautala päättelee.

Vaikein tilanne on asuntorakentamisessa, kun muussa rakentamisessa on nähtävissä piristymistä. Viime vuonna asuinrakentamisen aloitukset vähenivät tilastohistorian matalimmalle tasolle, laskee rakennusyhtiöiden etujärjestö Rakennusteollisuus RT.

”Rakennusalan suhdanne jatkuu poikkeuksellisen heikkona. Asuntotuotanto on romahtanut 1950-luvun tasolle”, RT muistuttaa.

Korjausrakentajalta vahva tulos

Vuoden 2025 luvut kertovat, että kannattavuuskärjestä löytyvät infrarakentajat Asfalttikallio ja GRK Infra sekä korjausrakentaja Remount. Perinteiset asuntorakentajat YIT ja SRV jäävät pahasti niiden jalkoihin.

Kärkiyhtiöistä Remount ylsi vuonna 2025 noin 230 miljoonan euron pro forma -liikevaihtoon. Kasvua edellisestä vuodesta tuli yli 40 prosenttia.

Korjausrakentamisessa kannattava Remount kasvaa yritysostoin. Sen pro forma -liikevoitto oli 6,4 prosenttia vuonna 2025, kun sen pörssiin listattu kilpailija Consti ylsi samaan aikaan vain 2,8 prosentin liikevoittoon.

”Pystyimme selvästi markkinaa parempaan kasvuun. Osa Remountin kasvusta syntyi viidestä yritysostosta, joita teimme Helsingissä, Järvenpäässä, Seinäjoella ja Kuopiossa”, kertoo konsernin toimitusjohtaja Joachim Lindholm.

”Kireä kilpailutilanne ja heikko kysyntä vaikuttivat tilauskertymäämme”, vastaa Constin toimitusjohtaja Esa Korkeela vuoden 2025 katsauksessaan.

Infrassa kovimmat kasvajat

Infra-, korjaus- ja uudisrakentamista harjoittava VRJ Group kertoi kasvusta vuonna 2025: se etsi ammattilaisia eri puolille Suomea silta- ja betonirakentamisen hankkeisiin, viherpuolen työmaille sekä infra- ja ympäristöprojekteihin.

Viime vuonna VRJ Groupin liikevaihto kasvoi peräti 18 prosenttia 124 miljoonaan euroon. Kasvua voi pitää kovana, mutta myös VRJ:n 5,1 prosentin liikevoitto näyttäytyy suurten rakentajien 3,3 prosentin mediaanikannattavuutta parempana.

Infrarakentajien imusta kertoo sekin, että alalla suuren Kreate-konsernin alkuvuosi on sujunut suotuisasti. Konsernin tilauskanta on kasvanut ja lisäksi isoja projekteja on edelleen kehitysvaiheessa.

Teitä, väyliä, raiteita ja siltoja rakentava GRK Infra odottaa toimintakertomuksessaan, että infrarakentaminen jatkaa kasvuaan vuonna 2026.

”Puhtaan siirtymän investoinnit alkavat vähitellen näkyä sekä talon- että infrarakentajien työkannassa. Energiasiirtymään liittyvä sähköverkon rakentaminen pysyy vilkkaana”, GRK:n hallitus ennustaa.

Asuntorakentajat ovat kovilla

Ruotsalaiset Peab, Skanska ja NCC rakentavat Suomessa satojen miljoonien eurojen vuosiliikevaihtoa, mutta ne eivät kerro tuloksistaan. Sen verran trion tiedoista ilmenee, että Suomen toimintojen liikevaihto laski Peabilla viime vuonna 7,9 prosenttia 725 miljoonaan euroon, Skanskalla 3,0 prosenttia 630 miljoonaan euroon ja NCC:llä 15,0 prosenttia 320 miljoonaan euroon.

Muista ruotsalaisrakentajista poiketen JM Suomi kertoo kannattavuudestaan. Viime vuonna asuntorakentaja JM teki Suomessa siistiä 6,3 prosentin liikevoittoa, eikä sitä parempaan asuntorakentajista yltänyt kuin T2H Group 9,3 prosentin liikevoitolla.

JM:n ja T2H:n suorituksia voi pitää kovina, koska asuntorakentamisessa jo 3–4 prosentin liikevoitto on kovan väännön takana. Viime vuonna asuntorakentajat Hartela, Fira, Lapti ja Lujatalo jäivät liikevoittomarginaaleineen vain 0,4–1,3 prosenttiin.

”Kevään 2026 aikana tilauskanta on vahvistunut merkittävästi”, kommentoi näkymiä Firan toimitusjohtaja Esa Mäki.

Firan Mäki arvelee hieman yllättäen, että vuosi sitten markkinoiden näkymät olivat paremmat kuin nyt.

”Näytti siltä, että rakentamisen taso elpyisi vuoden 2025 loppuun mennessä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut”, Mäki päättelee katsauksessaan.

Vuoden 2026 liikevaihdoksi Fira uskaltaa ennustaa 260 miljoonaa euroa, kun se vuonna 2025 oli 160 miljoonaa euroa.

”Supistuu tänä ja ensi vuonna”

Asuntorakentamisen alamäestä kertoo se, että hyvin kannattavan T2H-konsernin liikevaihto jäi viime vuonna alle 100 miljoonan euron. Vuonna 2023 sen liikevaihto oli lähes 220 miljoonaa euroa.

Asuntojen ylitarjonta ei merkittävästi purkaudu. Nordea arvioi, että valmistuneiden asuntojen määrä ylittää sitkeästi asuntokuntien määrän kasvun pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa.

Takavuosien nopea asuntotuotanto loi ylitarjontaa etenkin pienten asuntojen markkinoille. Nordean mukaan asuntojen hintojen lasku onkin ollut odotettua ”pidempää ja syvempää”.

”Odotamme asuinrakentamisen supistuvan edelleen tänä ja ensi vuonna”, kirjoittaa Nordean ekonomisti Juho Kostiainen katsauksessaan.

Kostiaisen mukaan lisärakentaminen markkinaan, joka kärsii ylitarjonnasta, toisi entisestään painetta hintojen laskulle. Kyse on noidankehästä, koska asuntohintojen lasku painaa rakentamista yhä alemmas.

Suomi oli viime vuonna ainoa EU-maa, jonka asuntohinnat jatkoivat alaspäin. Suomen väestötappioalueilla hinnat ovat laskeneet jo 15 vuotta ja Nordean mukaan Suomi on myös ainoa Pohjoismaa, jossa asuinrakentaminen pysyy alamäessä.

Pohjola Rakennus tulossa

Aivan kaikki suuret eivät ole vertailussa mukana, sillä Pohjola Rakennus kertoo vuoden 2025 tuloksesta toukokuussa.

Sen omilta verkkosivuilta löytyy viimeksi arkistoituna vuoden 2021 tilinpäätös: tuolloin Pohjola Rakennus käynnisti ennätysmäärän uusia hankkeita ja sillä oli rakenteilla lähes 4 400 asuntoa.

Viime vuodet ovat kuitenkin olleet laimeampia suurelle asuntorakentajalle. Tuloksesta tiedottaminenkaan ei ole yhtä aktiivista kuin ennen.

”Ei varmaan voi mennä enää tämän huonommin”, alan suuriin kuuluvan Pohjola Rakennuksen toimitusjohtaja Juha Metsälä vastaa Kauppalehden kysymykseen rakentamisen näkymistä.

Pohjola Rakennus mainostaa verkkosivuillaan, että sillä on myynnissä yhteensä noin 250 asuntoa. Sen myytävänä olevia asuntoja sijaitsee Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa, Porvoossa, Kuopiossa ja Kangasalla.

”Onhan tässä kauppaa tehty”

Pohjola Rakennuksen Metsälää huolettaa etenkin se, että pitkäkestoinen ja monen osapuolen sota Iranissa kasvattaisi kustannuksia ja nostaisi korkoja. Jos öljyn hinta nousee pysyvämmin, myös rakentaminen kärsii.

Metsälän näkemys saa tukea suurelta finanssiryhmältä, sillä OP Pohjolan ennusteen mukaan asuinrakennusinvestoinnit elpyvät vaisuimmin. Suomen Pankki varoittaa, että sota Lähi-idässä ja sen heijastusvaikutukset hidastavat euroalueen kasvua ja kiihdyttävät inflaatiota.

”Jos taas sotiminen Iranissa ja Ukrainassa saadaan hallintaan tai päättymään, talouden käänteestä voi tulla huomattavan voimakas. Kuluttajat ymmärtävät, että elämä jatkuu ja asuntoja uskaltaa taas ostaa.”

Metsälä kertoo, että Pohjola Rakennus on silti aloittanut uusia kovan rahan asuntorakennuskohteita. Asuntojen ennakkomarkkinointi herättää siinä määrin kiinnostusta.

”Onhan tässä kauppaa edelleen tehty”, Metsälä päättää.

Fray Bentosin kaupunki eli kukoistuskauttaan globaalina lihatuotannon keskuksena 1860-luvulta toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin. Kun lihatehdas lopullisesti suljettiin vuonna 1979, työpaikat hävisivät ja kaupunki taantui.

Koko maassa oli talousongelmia, inflaatio laukkasi ja valtiontalous oli pahasti alijäämäinen. 1980-luvun puolivälistä alkaen Uruguayn poliittinen järjestelmä oli kuitenkin vakaa.

Toisin oli naapurimaassa Argentiinassa, jossa vallassa vuorottelivat sotilaat ja populistit. Luonnonvaroiltaan rikas maa ei saanut ulkomaisia investointeja, koska talouspolitiikan suunta muuttui tiheästi. Kansainvälinen valuuttarahasto on pelastanut Argentiinan talouden 21 kertaa.

Uruguayssa oikeisto ja vasemmisto olivat vuorotellen hallitusvastuussa, mutta poliitikot olivat yksimielisiä siitä, että investointiympäristöstä pitää tehdä houkutteleva. Vielä hyödyntämätöntä luonnonrikkautta olivat nopeasti kasvavat eukalyptuspuut.

Tämän huomasivat myös eurooppalaiset puunjalostajat.

Vuonna 2003 espanjalainen Ence sai luvan rakentaa sellutehtaan Uruguay-joen rannalle Fray Bentosiin. Kaksi vuotta myöhemmin suomalainen Metsä-Botnia seurasi perässä.

Siitä alkoi varsinainen soppa, joka ratkesi lopullisesti vasta Haagin Kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Argentiina nosti metelin

Kun Uruguay oli saamassa jätti-investointeja, rajajoen toisella puolella tämä harmitti. Eukalyptusta kasvoi Argentiinassakin. Paikallispoliitikko, vastarannalla sijaitsevan Entre Ríosin maakunnan kuvernööri Jorge Busti näki mahdollisuuden nostaa omaa profiiliaan.

Hän agitoi kansanliikkeen sellutehtaita vastustamaan. Huoli sellunkeiton mahdollisista ympäristövaikutuksista oli varmasti aito. Paikalliset asukkaat pelkäsivät, että tehtaat saastuttavat jokea ja uhkaavat siten myös turismia ja kalastusta.

Paikallispoliitikon nostattama protesti eskaloitui kansalliselle tasolle. Argentiina syytti Uruguayta siitä, että se oli rikkonut vuoden 1975 Uruguay-joen sopimusta, joka edellytti toisen maan kuulemista ja ympäristövaikutusten arviointia ennen suuria hankkeita.

Uruguay sanoi toimineensa niin kuin sopimus edellytti. Neuvottelut oli käyty ja tehtaat tulisivat täyttämään erittäin tiukat ympäristönormit, itse asiassa paljon tiukemmat kuin Euroopassa vastaavilta sellutehtailta edellytetään.

Sillä välin argentiinalaiset mielenosoittajat olivat sulkeneet rajajoen ylittävän sillan, ja se pysyikin suljettuna pienin tauoin lähes viisi vuotta.

Ence oli tässä vaiheessa jo luovuttanut. Se ilmoitti lopettavansa hankkeen, joka ei tosin ollut edennyt maansiirtotöitä pitemmälle.

Suomalaiset olivat Uruguaylta saamansa rakennusluvan turvin jatkaneet tehtaan pystyttämistä. Töissä oli useampi tuhat työntekijää.

Sekä protestit että rakennustyöt jatkuivat

Vuonna 2006 Argentiina vei asian Haagin Kansainväliseen tuomioistuimeen (ICJ).

Uruguay korosti, että Botnian tehdas täytti kaikki ympäristösäädökset. Argentiinan pääargumentti oli, että Uruguay oli rikkonut kansainvälistä oikeutta sallimalla rakennustöiden aloittamisen ilman asianmukaista neuvottelua. Argentiina vaati tehtaan jo pitkälle edenneiden rakennustöiden keskeyttämistä.

Protestit rajajoen ylittävällä sillalla jatkuivat, mutta niin jatkuivat myös Botnian tehtaan rakennustyöt. Tehdas vihittiin käyttöön 9. marraskuuta 2007, ja varsinainen tuotanto käynnistyi samoihin aikoihin.

Kansainvälisestä tuomioistuimesta tuli välipäätöksiä. Niiden mukaan tehdas sai jatkaa, koska ympäristön pilaantumisesta ei todettu selkeää näyttöä.

Lopullinen ICJ:n ratkaisu saatiin huhtikuussa 2010. Tuomioistuin totesi, että Uruguay oli rikkonut osittain neuvottelumenettelyä, mutta tehdas ei saastuttanut yli normien. Tuomarit äänestivät 14–1 Uruguayn hyväksi. Ainoa Uruguayta vastaan annettu ääni oli Argentiinan nimittämän tuomarin antama.

Protestit rajajoella jatkuivat vielä muutaman viikon, mutta silta avattiin lopulta liikenteelle kesäkuussa 2010.

Uruguayn presidenttinä kiistan aikana toiminut Tabaré Vázquez kertoi myöhemmin, että hän oli harkinnut jopa aseellisia toimia Argentiinaa vastaan. Maiden välinen mittelö pysyi kuitenkin poliittisella ja diplomaattisella tasolla.

Suomalaisten metsäfirmojen omistusjärjestelyiden seurauksena Fray Bentosin sellutehdas siirtyi Botnialta UPM:lle vuonna 2009.

Moderni sellutehdas työllistää suoraan vain reilut 200 henkilöä. Kun mukaan lasketaan alihankkijat, metsänhoito, puunkuljetukset ja muut tukitoiminnot, työllistävä vaikutus on useampia tuhansia.

Kertaalleen kuihtunut teollisuuspaikkakunta on herännyt suomalaisten ansiosta uudelleen eloon.

Lue myös:

Männä viikolla Suomen liike-elämän kerman kuohun koristekirsikka Risto Siilasmaa antoi pääkaupunkiseudun medialle syntymäpäivähaastattelun, josta hallitus ei tykännyt. Siilasmaa kun sattui kritisoimaan melko lailla suorin sanoin Suomen datakeskuskiimaa, jota siis hallitus on viagrannut omin voimin melko lailla tomerasti.

Mutta ei hallitus voinut sanoa, että soo soo Risto, olepas nyt reipas ja seiso hallituksen kanssa samassa rivissä. Tämä Risto kun on kuitenkin Nokian entinen hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.

Siilasmaan viesti oli melko lailla tuttu. Matalan jalostusarvon tavaraa ei kannattaisi Suomessa tehdä tai ylläpitää.

Tosin kyllähän esimerkiksi metsäteollisuus yrittää juuri sitä niin hampaat irvessä kuin vain voi. Tai siltä se vähän vaikuttaa, koska viimeiset kaksikymmentä vuotta ala on suu selluvaahdossa paasannut, kuinka kohta alkaa kalliimmaksi jalostettua tavaraa tulla tuutista. Mutta ei ole tullut. Päinvastoin, jokseenkin samaa suhdanteesta riippuvaista viivaa raahustaa metsä­teollisuuden tuotannon kilohinta kuin Suomen talouskasvukin.

Mutta jospa ihmiset alkaisivat ostaa kalliimpaa vessapaperia, niin kansantalous ­kääntyisi nousuun. Ja kun kansantalous kääntyy nousuun, suomalaisista tulee kekseliäämpiä. Siinäpä pian metsäteollisuuskin on kohta uusi Nokia, tai ehkä vanha metsäteollisuus, joka sentään teki nykyisestä poiketen myös kallista massatavaraa. Jaa-a, ehkä niissä datakeskuksissa sittenkin olisi jotain...

Siilasmaa ehdottaa, että jatkossa erilaiset investoinnit maksaisivat käyttämästään sähköstä veroja siinä suhteessa, kuinka ne työllistävät. Datakeskukset eivät tee rahaa eurosenttiäkään ilman sähköä, mutta eivät ne paljon työllistäkään, eli niiltä voi ottaa vähän kovempaa sähköveroa. Toisaalta teolliset vihreän energian käyttäjätkään eivät tee rahaa eurosenttiäkään ilman sähköä, mutta työllistävät jopa viisi kertaa enemmän väkeä kuin datakeskukset, eli niiltä voisi ottaa vähän kevyempää sähköveroa.

Ehdotus on jopa kiinnostava. Siilasmaata ei voine pitää ”eurosentit tulee seinästä” -vassarina, joten pääministerikin joutui sitten kommentoimaan asiaa. Kuulemma Suomen ei ole tarvinnut erityisesti houkutella datakeskuksia, koska houkuttimet ovat ihan kunnossa.

Niinhän ne on. Ne ovat ne perinteiset höplästä vedettävän houkuttimet, joilla ei luoda paljoakaan työpaikkoja, joilla ei kerätä verotuloja ulkomaisilta sijoittajilta ja joilla lähinnä voidaan kasvattaa tavallisten suomalaisten sähkölaskua. Tervetuloa Suomeen!

Perusinsinööri Veijo Miettinen on Tekniikka&Talouden pakinoitsija. Nimimerkin takana on useita kirjoittajia, joiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa. Pakinat saattavat sisältää fiktiota.

Lue myös:

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus teki kehysriihessä linjauksia myös liikenneinvestoinneista. Yhtenä painopisteenä liikenneinvestoinneissa on hallituksen mukaan sotilaallinen liikkuvuus.

Hallitus kertoo käynnistävänsä sotilaallisen liikkuvuuden kannalta välttämättömiä infrastruktuurihankkeita kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa hankkeita käynnistetään 112 miljoonalla eurolla eri puolilla Suomea.

Hankkeisiin sisältyy muun muassa siltojen vahvistamista, eurooppalaisen raideyhteyden jatkosuunnittelua Torniosta Kemiin ja pohjoisen suuntaan, kriittisten tieyhteyksien parantamista sekä kuljetusreittien suunnittelua.

Lisää rahoitusta sotilaallisen liikkuvuuden hankkeille valmistellaan syksyn budjettiriiheen mennessä.

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen (ps) mukaan toimiva liikenneinfra on osa Suomen kokonaisturvallisuutta.

”Pohjoiset rajat ylittävät yhteydet ovat kriittisiä Pohjoismaille, mutta myös EU:lle ja Natolle. Näiden yhteyksien on toimittava kaikissa olosuhteissa”, Ranne sanoo tiedotteessa.

Usealle hankkeelle lisärahoitusta

Hallitus sopi kehysriihessä lisäksi usean liikennehankkeen lisärahoituksesta tai uudesta rahoituksesta. Hallituksen mukaan merkittävä osa hankkeista on Itä-Suomessa.

Muun muassa Karjalan radan kehittämiseen tulee lisärahoitusta. Kaksoisraiteen rakentaminen Luumäen ja Joutsenon välillä jatkuu Lappeenranta-Lauritsala-rataosuudella. Lisäksi rakennetaan kohtausraide Imatra–Joensuu-välille.

Liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteen mukaan perusväylänpidon rahoitusta alennetaan asteittain siten, että säästö on vuoden 2027 tasolla 30 miljoonaa euroa ja 38,5 miljoonaa euroa vuonna 2028.

Kehysriihen pöytäkirjamerkintöjen mukaan on tarkoitus nimetä selvitysryhmä valmistelemaan mallia maakuntien lentoyhteyksistä.

”Varmistetaan, että sovittujen selvitysten lopputuloksena saadaan malli, jolla pitkällä aikavälillä järjestetään maakuntien lentoyhteydet”, pöytäkirjamerkinnässä todetaan.