Uutiset ja blogit

Helsingin Sortti-asemilla on ollut viime aikoina useita tulipaloja.

Syynä ovat väärin lajitellut vaaralliset jätteet, jotka ovat aiheuttaneet tulipaloja jätelavoilla. Asiasta tiedottaa Helsingin seudun ympäristöpalvelu HSY.

HSY:n mukaan vaarallisiin jätteisiin kuuluvat muun muassa akut, paristot ja aerosolipullot. Myös monet sähkölaitteet ja lelut sisältävät paristoja tai akkuja.

HSY muistuttaa, että Sortti-asemien yhteinen turvallisuus edellyttää kaikkien huolellisuutta jätteiden lajittelussa.

”Sortti-asemilla turvallisuus alkaa siitä, että jätteet lajitellaan valmiiksi jo kotona. Jyräämme jätelavojen sisällöt kuljetusta varten pienempään tilaan. Jos esimerkiksi akku tai kaasupullo päätyy väärälle jätelavalle, se voi syttyä murskauksessa palamaan”, kertoo HSY:n toimintovastaava Eetu Keinänen tiedotteessa.

Jos paristo tai akku on irrotettavissa, se tulee poistaa ja lajitella erikseen paristo- ja akkukeräykseen, HSY muistuttaa. Keräyksiä löytyy muun muassa kauppojen kassoilta ja Sortti-asemien keräyspisteeltä.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tietää itse. Sortti-asemien henkilökunta neuvoo lajittelussa ja auttaa löytämään asemilla oikean keräyspisteen.

Lavapalot muodostavat riskin sekä asiakkaille että henkilökunnalle, ja pahimmassa tapauksessa tuli voi levitä laajemmalle alueelle, HSY toteaa. Lisäksi jätteen palaessa ilmaan voi vapautua haitallisia aineita.

Lue myös Tekniikka&Taloudesta:

Maanjäristysten havaitsemiseen kehitetyt valokuitukaapelit pystyvät myös tallentamaan lähellä käytäviä keskusteluja, tutkijat varoittavat.

Hajautetun akustisen tunnistuksen tekniikka eli DAS-tekniikka muuttaa valokuitukaapelit ikään kuin pitkiksi seismometriketjuiksi. Maan pinnan tärähtelyn lisäksi ne voivat mitata myös puheen aiheuttamia heikkoja värähtelyjä. Niistä on mahdollista analysoimalla saada selville, mitä puheessa on sanottu.

Tutkijat osoittivat, että ilmainen tekoälypohjainen transkriptiotyökalu Whisper pystyi muuntamaan kuituoptiset tiedot tarkaksi, reaaliaikaiseksi tekstiksi, Science-lehti uutisoi.

Edinburghin yliopiston geofyysikko Jack Lee Smith totesi, että "harva ymmärtää, että valokuitukaapelit voivat havaita akustisia aaltoja". Smith puhui asiasta Euroopan geotieteiden unionin yleiskokouksessa Wienissä.

Valokaapeli muodostuu lasisäikeistä, joissa impulsseittain lähetetty laservalo kuljettaa informaatiota. DAS-järjestelmä lähettää laserpulsseja kaapelia pitkin ja tallentaa äänen tärinän aiheuttamia lasissa näkyviä heijastusvirheitä. Kun ilmassa liikkuva ääniaalto osuu kaapelin kohdalle, se muuttaa lasissa heijastuneita laservalon kuvioita, mikä mahdollistaa äänten havaitsemisen.

Tekniikalla on kuitenkin rajoitteita. Se toimii vain kaapelin pinnalle näkyvillä ja kierretyillä valokaapeleilla ja enintään viiden metrin etäisyydellä puhujasta. Jo 20 senttimetrin syvyyteen maahan upottaminen riitti estämään puheen tallentamisen. Kierteisten sijaan suorat kaapelit eivät tallentaneet puhetta hyvin edes aivan puhujan vierestä.

Seismologit ovat olleet tietoisia DAS-datan mahdollisesta arkaluonteisuudesta. Monet eivät ole pitäneet sitä tähän mennessä suurena huolenaiheena, koska he tallentavat seismologian käyttöön tyypillisesti matalilla taajuuksien ääniaaltoja.

Smith ja muut tutkijat ehdottavat salakuunteluriskiä vähentäväksi ratkaisuksi DAS-datan käsittelyä, joka vaimentaisi puheäänet ja säilyttäen tieteellisesti seismologeille olennaisen tiedon. Toinen vaihtoehto olisi ihan vain arkaluontoisten tallenteiden poistaminen, kun tallenteella huomataan olevan vahingossa myös puhetta.

Lue myös:

Juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 4/2020. Julkaisemme sen nyt uudelleen.

Ihminen on kautta aikojen yrittänyt selvittää, onko lajikumppani vilpitön vai puhuuko hän palturia.

Valheen paljastamiseksi on käytetty monenkirjavia keinoja. Osa niistä on ollut puhdasta taikauskoa, kuten 1600-luvulla noitavainojen aikaan. Jo keskiajalla hallitsijat pyrkivät selvittämään alaistensa rehellisyyttä tai puolison luotettavuutta.

Muuan vallanpitäjä epäili vaimonsa uskollisuutta, joten hän pani puolison testiin ja mittasi samalla tämän sydämen sykettä. Hän ohjasi hovin miehet kulkemaan vuorollaan huoneen poikki puolison tarkkaillessa.

Se miehistä, jonka kohdalla vaimon sydän kiihtyi sykkimään kiivaimmin, oli hallitsijan tulkinnan mukaan vaimon rakastaja.

Pulssin mittaaminen onkin yksi keskeisistä tavoista tulkita, mitä mielessä liikkuu. Mikään laite ei kuitenkaan voi vedenpitävästi paljastaa, valehteleeko joku.

Ensimmäisiä valheenpaljastukseen tarkoitettuja laitteita alettiin rakentaa 1800-luvulla, kun kehon toimintojen mittaustekniikka kehittyi. Sydämen sykettä ja hengitystä pystyttiin mittaamaan mekaanisesti.

Jo 1800-luvulla Euroopassa käytettiin valheenpaljastuksessa verenpaineen mittausta. Suoneen työnnettiin putki ja tarkkailtiin, miten korkealle veri putkessa nousee.

Italialainen lääkäri ja kriminologi Cesare Lombroso käytti valheenpaljastuskonetta stressin oireiden paljastamiseen. Lombroso tutki rikollisuuden syitä ja luonnetta. Hänen mielestään rikollisuus oli synnynnäistä.

Hengityksen, sydämen sykkeen, hikoilun ja verenpaineen tarkkailuun perustuvia laitteita kehitettiin etenkin Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa.

Kiertokäämin avulla sähkölaitteiden mittaukset saatiin tallentumaan monikanavaisilla piirtureilla, polygrafeilla, kuvioiksi, joista tutkija tulkitsi tutkittavan reaktioita.

Valheenpaljastustestissä mitataan autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston reaktioita.

Jos rikokseen epäillyltä kysytään suoraan, onko hän syyllinen, autonomisen hermoston reaktioiden oletetaan paljastavan totuuden, vaikka testattava kiistäisi.

Sydämen syke kiihtyy ja alkaa hikoiluttaa, jos tilanteessa täytyy valehdella.

Polygrafitestien luotettavuutta on kritisoitu paljon. Ankarimmat arvostelijat sanovat tällaisen testaamisen olevan yhtä tieteellistä kuin astrologia. Jännitys ja pelko nimittäin aiheuttavat samat autonomisen hermoston reaktiot, vaikka ihminen puhuisi totta.

National Research Council on Yhdysvalloissa tutkinut 57 polygrafitestiä vuonna 2003. Johtopäätökset olivat, että menetelmä antaa jotain osviittaa selvitettävästä asiasta, mutta on kaikkea muuta kuin täydellinen.

Perinteinen polygrafi on epäluotettava valheenpaljastaja. Polygrafimittausten tueksi kehitetty muistijälkimenetelmä sen sijaan kertoo, jos tutkittava salaa jotain.

Muistijälkitestissä tutkittavalle esitetään sarja kysymyksiä rikoksen tai tapahtuman yksityiskohdista, jotka ovat poliisin tiedossa. Jokaiseen kysymykseen esitetään useita vastausvaihtoehtoja.

Jos uhri on surmattu kirveellä, syyllisen reaktioista piirtyy muutos, kun hän vastaa kieltävästi kirveestä tekovälineenä esitettyyn kysymykseen. Reaktio kieltävässä vastauksessa on erilainen, kun poliisi kysyy muista tekovälineen vaihtoehdoista.

Muistijälkitesti, concealed information test, on yksi rikostutkinnan keino. Sen tärkein tehtävä on sulkea syyttömät epäillyt pois tutkinnan alkuvaiheessa ja siten suunnata tutkintaa.

Yhä useampi maa käyttää tätä testiä rikostutkinnassa.

Japanissa muistijälkitesti on ollut käytössä jo 1950-luvulla. Siellä testiä käytetään kaikkien rikosten selvittämiseen. Suomessa testiä käytetään pääasiassa henkirikoksiin. Menetelmä on yksi rikostutkinnan keino.

Keskusrikospoliisilla on Suomen ainoa virallisesti käytössä oleva järjestelmä, jolla selvitetään salattua tietoa.

Sen avulla poliisi ei pyri paljastamaan valhetta, vaan tutkii, tietääkö tutkittava rikospaikalta asioita, joita syytön ei tiedä.

Menetelmä on KRP:n rikoskomisarion Jan Aarnisalon mukaan syyttömälle turvallinen. Mahdollisuus, että syytön reagoisi poikkeavasti jokaiseen rikokseen liittyvän kymmenen kysymyspatterin kriittiseen kysymykseen, on yksi kymmenestä miljoonasta.

Suomi on antanut Ruotsille oikeusapua rikostutkinnassa, koska muilla Pohjoismailla ei tällaista laitetta ole.

KRP:llä oli aiemmin vhs-tekniikkaan perustuva laite, jota ei voinut kokonsa puolesta liikutella.

Poliisi pyysi Aalto-yliopiston lääketieteellisen elektroniikan tutkijaa Matti Linnavuota rakentamaan testistä modernin version, joka KRP:llä nyt on käytössä.

Linnavuo kehitti järjestelmän, joka perustuu ihon sähkönjohtavuuden mittaamiseen. Testissä mitataan sormenpäiden hikoilua sormiin asetettavilla elektrodeilla sekä pulssia veren happisaturaatioanturilla.

Kun sormenpäiden pienet hikirauhaset avautuvat erittämään, ihon sähkönjohtavuus muuttuu. Jos sormenpäihin on sivelty geeliä, herkkä mittalaite tunnistaa niinkin pienet muutokset, ettei koehenkilö itse huomaa niitä.

Laite mittaa niin sanottua orientaatiorefleksiä, jossa ihminen reagoi tahdosta riippumatta voimakkaaseen ärsykkeeseen. Tällaista refleksiä sanotaan cocktailkutsuilmiöksi: kun kuulet oman nimesi mainittavan ihmisjoukossa, havahdut siihen puheensorinankin keskellä.

Nykyaikainen muistijälkeä mittaava järjestelmä johtoineen, antureineen, kuulokkeineen ja näyttöineen mahtuu asiakirjasalkkuun.

Menetelmän käyttäjän taito ja kokemus lopulta ratkaisevat, onko testistä hyötyä. KRP:ssä menetelmän käyttöä on opiskelemassa kolmas rikostutkija.

Aarnisalo on tehnyt valheenpaljastustestiin liittyvää työtä yli kymmenen vuotta.

Lue myös:

Lähteet: Matti Linnavuo, Aalto-yliopisto. KRP:n rikoskomisario Jan Aarnisalo

Juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 4/2020.

Ennen virtasalkkujen aikaa ratkaisu sähköverkon ulkopuolisiin virrantarpeisiin on ollut polttomoottorin ja sähkögeneraattorin yhdistelmä eli aggregaatti.

Parhaimmillaan muutaman sadan euron hintainen vekotin jauhaa sähköä yleensä polttamalla bensiiniä nelitahtimoottorissa. Dieselaggregaatti on järeämpi ja kalliimpi vaihtoehto.

Aggregaatilla riittää huonoja puolia: se on työläs käynnistää ja usein rasittavan äänekäs. Se tuottaa pakokaasuja, joten sitä ei voi käyttää sisätiloissa. Laitetta pitää tankata pahanhajuisella, myrkyllisellä ja herkästi syttyvällä polttoaineella.

Polttoaineen säilyvyys on rajallinen, ja polttomoottoria pitää huoltaa säännöllisesti. Pieniin virtasalkkuihin verrattuna kevyimmätkin aggregaatit ovat painavia.

Aggregaatin käyttö vähän virtaa kuluttavien laitteiden voimanlähteenä tuhlaa energiaa, koska polttomoottori tuottaa pienimmälläkin kuormalla paljon enemmän tehoa kuin tarvittaisiin. Lisäksi polttomoottorin hyötysuhde sähkön tuotannossa on ylipäätään kehno.

Virtasalkku on monessa mielessä ylivertainen aggregaattiin nähden: se on miltei äänetön, käynnistyy napinpainalluksella eikä vaadi tankkausta tai huoltoa.

Laitetta voi huoletta käyttää sisätiloissa, mikä vähentää tarvetta pitkille jatkojohdoille. Aurinkopaneeliin yhdistetyn salkun voi täyttää ilmaiseksi taivaalta.

Ainoat huonot puolet ovat isompien mallien korkeat hinnat sekä se, ettei kapasiteettia saa helposti lisää esimerkiksi metsän keskellä.

Etenkin kesämökillä virtasalkun – tai kiinteän akuston – ja aurinkopaneelin käyttömukavuus on kuitenkin niin ilmeisellä tavalla parempi, että bensamoottorin pörinä mökin takana on koko ajan harvinaisempaa kuultavaa.

Lue myös Tekniikka&Taloudesta:

Julkaisemme helatorstaiviikon kunniaksi uudelleen parhaita lukemistojuttuja. Tämä juttu on ilmestynyt Tekniikka&Taloudessa alun perin kesäkuussa 2024.

Ei enää ikinä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Winston Churchill oli Britannian laivastoministeri ja Gallipolin katastrofiin johtaneen maihinnousun yksi pääarkkitehdeistä.

44 000 miestä kuoli ja noin 100 000 haavoittui. Britit ja ranskalaiset vetäytyivät Gallipolista verissä päin, mitään ei saavutettu.

Tappio johtui siitä, että logistiikka petti. Etukäteen ei ollut kovinkaan tarkkaan mietitty, miten joukot saadaan huollettua ja lisää joukkoja sekä varusteita tuotua maihin.

Vuonna 1942 pääministeriksi edennyt Churchill määräsi Britannian parhaat insinöörit suunnittelemaan keinotekoista syväsatamaa, joka hinattaisiin Normandian rantaan heti maihinnousun tapahduttua. Logistiikan on pelattava, jyrähti läksynsä oppinut pääministeri.

Manner-Euroopan varsinaiset satamat, kuten Le Havre ja Cherbourg, olivat saksalaisten vahvasti linnoittamia ja puolustamia. Niiden valtaaminen todettiin mahdottomaksi.

Kolmea prototyyppiä testattiin

Vuoroveden korkeusvaihtelu Normandian rannikolla on 6–8 metriä. Keinotekoisen sataman piti nousta ja laskea sen mukana, kuten kehitystyön hitauteen tuskastunut Churchill insinöörejään ohjeisti.

Jatkokehittelyyn päätyi kolme mallia, joita testattiin salaisesti Garliestonissa Britannian länsirannikolla. Paikka valikoitui sen perusteella, että vuorovesi oli siellä suunnilleen samanlainen kuin Normandiassa. Lisäksi alueen syrjäisyys helpotti turvallisuusjärjestelyjä.

Hippo (virtahepo) koostui pohjaan upotettavista arkuista ja niitä yhdistävistä ajoradoista. Malli hylättiin, koska se oli kiinteä ja sitä voitiin käyttää vain matalan veden aikana.

Swiss roll (kääretorttu) oli vedenpitävästä kankaasta valmistettu, veden päälle rullattava ajorata. Se karsiutui, koska sitä pitkin eivät voineet ajaa kovinkaan raskaat kulkuvälineet.

Kisan voitti rakenne, jossa varsinainen laituri nousi ja laski pohjaan ankkuroitujen paalujen tukemana. Siitä maihin kulki ponttonien kannattama, niin ikään veden mukana nouseva ja laskeva ajorata.

45 000 ihmistä satamia rakentamassa

Satamia päätettiin tehdä kaksi. Mulberry A tulisi Omaha Beachille amerikkalaisten käyttöön ja Mulberry B brittien käyttöön Gold Beachille Arromanches-les-Bainsin kaupungin edustalle.

Satamien osia alettiin rakentaa eri puolilla Britannian rannikkokaupunkeja syksyllä 1943. Rakentajille ei kerrottu, mitä he olivat tekemässä. Operaatio oli mittava, työssä oli yli 45 000 henkilöä.

Satamien osat valmistuivat toukokuussa 1944, muutama viikko ennen maihinnousua.

Mitään vastaavanlaista ei ollut tehty koskaan aikaisemmin. Siirrettävä, etukäteen tehdyistä palasista koostuva satama oli toisen maailmansodan suurin insinöörityö, joka pitkälti ratkaisi maihinnousun onnistumisen ja loppusodan kulun.

”Työn mittasuhteita kuvaa hyvin se, että Mulberry-satamat maksoivat nykyrahassa saman verran kuin Kanaalin alittava junatunneli”, kertoo Arromanchesissa sijaitsevan maihinnousumuseon kuraattori Guillaume Dormy.

”Silloin oli sota, kustannuksista ei tarvinnut kauheasti murehtia”, Dormy sanoo.

Seitsemän kilometriä aallonmurtajia

Sataman suojaksi päätettiin tehdä betonisia aallonmurtajia, jotka voitiin hinata paikalle ja laskea sitten pohjaan yhtenäiseksi rivistöksi. Niistä tehtiin kuusi versioita, veden syvyyden mukaan.

Ne odottivat maihinnousua upotettuina Englannin etelärannikolla. Kun toiminnan hetki koitti, ne nostettiin takaisin pinnalle. Tästä tuli niiden nimikin, Phoenix.

Phoenixit lähtivät matkaan maihinnousupäivän 6. kesäkuuta iltapäivällä. Niitä vedettiin hinaajilla, ja kulkuvauhti oli noin neljä kilometriä tunnissa. Ensimmäiset Phoenixit upotettiin Arromanchesin edustalle aamuyöllä 8. kesäkuuta.

Yhteensä niitä oli Mulberry B:n suojana seitsemän kilometrin rivistö.

Varsinaiset laiturit, joihin laivat kiinnittyivät, tunnettiin nimellä Spud piers, pottulaiturit. Ne koostuivat ponttonista ja neljästä merenpohjassa seisovasta jalasta. Laituri nousi ja laski vuoroveden mukana.

Laiturilta maihin johti kelluva tie. Se rakennettiin 24 metriä pitkistä siltayksiköistä, ”valaista”, jotka lepäsivät ponttonien päällä. Ponttoneja kutsuttiin nimellä Beetle. Ne oli ankkuroitu pohjaan tätä varten erityisesti suunnitelluilla Kite-ankkureilla (leija-ankkuri).

Niiden pitovoima oli niin suuri, että vain harva niistä saatiin ylös sodan jälkeen.

Toinen satama tuhoutui melkein heti

Sekä Mulberry A että Mulberry B saatiin täyteen käyttöön reilussa viikossa, kesäkuun puoleen väliin mennessä.

Sitten tapahtui katastrofi. Amerikkalaiset olivat suhtautuneet omaan Mulberry-satamaansa vähemmän intohimoisesti kuin britit. Heidän satamansa oli ankkuroitu pohjaan vain kevyesti. Kun kesäkuun 19. puhkesi kova myrsky, Mulberry A tuhoutui korjauslevottomaksi.

Se kerkisi olla käytössä siis vain muutaman päivän.

Mulberry B kesti myrskyn. Se oli toiminnassa kuusi kuukautta – siihen asti, että liittoutuneet saivat vallattua Antwerpenin sataman Belgiassa.

Mulberry B:n kautta rintamalle kulki yli 2,5 miljoonaa miestä, 500 000 ajoneuvoa ja neljä miljoonaa tonnia varusteita.

”Kaikkein vilkkaimpana päivänä 16. elokuuta 1944 Mulberry B:n kautta lähti kuorma-autoja täynnä tarvikkeita joka 80. sekunti, kertoo Dormy.

Insinöörit liikuttuivat luomuksestaan

Maihinnoususta on tänä vuonna 80 vuotta. Veteraanejakin on vielä juhlallisuuksiin tulossa, mutta väki on luonnollisesti harventunut.

”Olen aikaisempina vuosina tavannut täällä insinöörejä, jotka olivat suunnittelemassa satamaa ja näkivät sen sitten käytössä. He kertoivat, että heillä oli vain prototyyppi ja paperisuunnitelmat. He eivät voineet olla varmoja, että homma toimii.”

”Kun he sitten näkivät, kuinka satama nousi ja laski vuoroveden mukana, he kertoivat olleensa suorastaan liikuttuneita”, kertoo Dormy.

”Ilman tätä satamaa liittoutuneiden ylin johtaja Dwight D. Eisenhower ei olisi uskaltanut antaa historian suurimmalle maihinnousuarmeijalle lähtökäskyä. Ilman tätä satamaa sodan lopputulos olisi voinut olla toinen. Sota voitettiin insinöörien ansiosta.”

Lue myös:

Moni pohtii nyt sitä, ovatko omat työt uhattuina tekoälyn vuoksi vai eivät. Selvitimme, millä perinteisillä aloilla töitä saa myös jatkossa. Monella niistä myös palkka on hyvä.

Tässä jutussa asiantuntija avaa, millaiset alat selviävät voittajina myös tekoälymurroksesta.

1. Kaikki työ muuttuu

Tampereen yliopiston ihmiskeskeisen suunnittelun professori Thomas Olsson muistuttaa, että todennäköisesti kaikki työt tulevat muuttumaan jollain lailla AI:n kehityksen vuoksi.

”Tekoälymurros koskettaa melkein jokaista, sillä melkein jokainen työ on nykyään tietointensiivistä: niissä käsitellään, hyödynnetään tai luodaan tietoa. Myös siellä duunariammateissa. Kysymys on siitä, että joissain työrooleissa vaikutus on suurempi kuin toisissa”, Olsson sanoo.

Olsson ei halua antaa mielikuvaa siitä, että tietyt ihmiset menettäisivät työpaikkansa ja joku toinen voisi huokaista helpotuksesta.

”Kyse on samanlaisesta murroksesta kuin sähkön tulosta aiempina vuosisatoina tai digitalisaatiosta viime vuosikymmeninä. Talousennustajat ajattelevat yleisesti, että työpaikkoja kyllä on jatkossakin, mutta työn luonne muuttuu.”

Thomas Olsson muistuttaa useaan otteeseen, että tekoälyn ja tulevaisuuden töiden osalta kyse on spekulaatiosta.

”Me olemme vasta murroksen keskellä, joten on vaikea nähdä selkeitä tulevaisuudenkuvia siitä, millaista urasuunnittelua tai yt-neuvotteluita kannattaisi tekoälyn vuoksi tehdä”, Olsson muistuttaa.

2. Mikä säilyy?

Moni toimistotyöläinen on havahtunut Chat GPT:n lanseerauksen jälkeen siihen, että tekoälypöhinä on vallannut palaverit ja pomoportaan kokoushuoneet.

Entäpä jos kääntää katseen toimistoista hieman toisaalle? Mitkä ovat duunariammatteja, joita tekoäly ei vie?

Olsson uskoo, että esimerkiksi hoiva- ja asiakaspalvelutyö tulee säilymään, vaikka monella alalla viestintä muuttuu digitaaliseksi ja yritysten verkkosivuille ilmestyy chat-ikkunoita, joissa saa vastauksia ainakin helpoimpiin kysymyksiin.

”Mutta sitten ovat kasvokkaiset kohtaamiset, joita on monenlaisissa töissä. Uskon, että ihminen on sisimmältään niin sosiaalinen laji, että emme halua jäädä paitsi siitä inhimillisestä kohtaamisesta. Varmaan sellainen paljon säilyy.”

Lääketieteessä on paljon käsillä tehtävää osaamista vaativia leikkauksia. Vaikka robotteja on, kirurgi on silti robotin ohjaksissa. Ainakin vielä myös baarimikko on nopeampi tekemään drinkkejä ja barista erikoiskahveja kuin kone.

Tampereen yliopiston professori Thomas Olsson uskoo, että myös luovat alat tulevat säilymään tekoälymurroksessa. Ihminen haluaa ilmaista itseään – ja toisaalta moni haluaa nähdä, mihin ihminen pystyy esimerkiksi musiikissa.

”Tavallaan välineet ja työkalut taiteeseen tai itseilmaisuun ovat muuttuneet jo aiemminkin. Esimerkiksi musiikissa ei soiteta enää akustisilla soittimilla, vaan enemmän elektronisilla”, Olsson sanoo.

3. Perinteiset ”käsityöammatit”

Entäpä ne duunarit?

Osaa töistä on vaikea kuvitella tekoälyn tai robotin tekemisiksi, vaikka monen perinteisen teollisuuden tai rakentamisen alan toimistotöissä onkin otettu käyttöön AI-työkaluja.

”Sellainen käsityöammatti, jossa tarvitaan korkean tarkkuustason sorminäppäryyttä. Robotitkaan eivät ole niin ketteriä tekemään pientä näpräämistä vaativaa työtä, vaikka vaatteiden korjaamista tai vastaavaa”, Olsson kuvailee esimerkkejä.

Washington Post julkaisi maaliskuun puolivälissä listan ammateista, joille on kysyntää myös tulevaisuudessa. Listalle yhteistä ovat läsnäoloa vaativat työtehtävät.

Huhtikuun puolivälissä Tekniikka ja talous -lehti kävi puolestaan läpi insinöörialoja, jotka selviävät tekoälymurroksesta. Haasteltavien vastauksissa korostuivat esimerkiksi uuden luominen ja konkreettiset asiat.

”Kaikki fysikaalinen todellisuus on sellaista, johon tekoäly ei vaikuta niin paljon. Ei nykyajan tekoäly voi mennä raksalle töihin”, professori Antti Oulasvirta Aalto-yliopistosta sanoi lehdessä.

Samoilla linjoilla on myös Tampereen yliopiston ihmiskeskeisen suunnittelun professori Olsson.

”On vaikea nähdä sellaista nopeaa tekoälyloikkaa, jossa talonrakentajien, kirvesmiesten ja asentajien työ muuttuisi. Se on kuitenkin niin fyysistä ja varsinaista duunia, ettei siihen liity esimerkiksi raportointia tai toimistotyötä niin paljon.”

Toisaalta esimerkiksi talonrakentamisen suunnittelussa tilanne voi olla toinen.

”Jos ajatellaan talonrakennuksen suunnittelijoita, materiaalien tilaamista tai rakennusvalvonnan raportointia, se voisi olla työtä, jossa tekoälystä tulee olemaan hyötyä. Aivan kuin missä tahansa alalla.”

4. Hyväpalkkaisia esimerkkitöitä

Edellä mainittujen esimerkkien pohjalta ammattikoulusta löytyy useita työtehtäviä, joissa palkka ylittää suomalaisen mediaanipalkan. Suomalaisten mediaaniansio oli vuonna 2024 noin 3 611 euroa kuukaudessa.

Asentajan töistä esimerkiksi lentokoneasentaja ja -korjaaja tienaa Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 4 100 euroa kuukaudessa ja sähköasentaja 3 660–3 700 euroa kuukaudessa.

Myös monessa muussa perinteisessä talonrakentamiseen liittyvässä ammatissa tienataan hieman alle tai hieman yli 3 700 euroa kuukaudessa. Tällaisia ammatteja ovat esimerkiksi putkiasentaja, muurari ja raudoittaja.

Työpaikoilla koulutettavista ammateista kenties parhaiten ”tekoälysuojattu” ja hyväpalkkainen ala olisi ahtaaja. Ahtaajan keskipalkka oli vuonna 2024 Tilastokeskuksen mukaan noin 4 781 euroa.

Ahtaaja on satamatyöntekijä, joka purkaa ja lastaa laivoja. Käytännössä purettava ja lastattava tavara voi olla mitä tahansa metsäkoneista rekkojen irtoperiin. Ahtaajat koulutetaan usein työpaikoilla, ja työura alkaa usein tilapäistöiden kautta.

5. Totuus puolivälistä

Tekoälyä ei pääse oikein pakoon missään, vaikka haluaisi. Vaikka vaihtaisi toimistotyön sähköasentajaksi, tekoäly tulee vastaan varmasti. Tekoäly tarkastaa nopeammin asiakkaille lähetettävien sähköpostien kirjoitusvirheet kuin mitä itse tekisi.

Erityisesti tiedotusvälineissä ja yritysten vuosikertomuksissa nousevat nyt esiin erilaiset tekoälyhankkeet.

”Monien johtajien toimintaympäristö ruokkii optimismia ja kasvuhalukkuutta. Siihen tekoälytoimijoiden on helppo luvata, että tämä ratkaisee ikään kuin meidän kaikki ongelmat.”

Toisaalta ihmisillä on tapana yliarvioida omia kykyjään. Tällaista ylivertaisuusvinoumaa kutsutaan myös kognitiiviseksi vinoumaksi tai Dunning–Kruger-efektiksi. Todennäköisesti osa joutuu pettymään myös tekoälyodotuksissaan.

”Uskallan pistää pääni pantiksi, että varmasti moni heistä joutuu pettymään, jotka uumoilevat valtavia tuottavuusluokkia. Toisaalta samaan aikaan moni heistä joutuu pettymään, jotka uumoilevat, ettei tuosta tule mitään. Totuus on varmasti jossain siellä puolivälissä”, Tampereen yliopiston Thomas Olsson muistuttaa.

Wärtsilä ja brasilialainen Origem Energia ovat allekirjoittaneet kaksi sopimusta, jotka koskevat merkittäviä laitetoimituksia uusiin säätövoimahankkeisiin Brasiliassa. Yhtiö kertoi asiasta keskiviikkona julkistetusta tiedotteessa.

Wärtsilä toimittaa yhteensä 36 Wärtsilä 34SG -moottoria kahdessa erässä. Ensimmäinen 18 moottorin tilaus kirjattiin yhtiön tilauskantaan vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä ja toinen vastaava erä vuoden toisella neljänneksellä.

Yhtiö ei kerro tiedotteessa sopimusten arvoa.

Sopimukset liittyvät Brasilian historian suurimpaan kapasiteettihuutokauppaan, jossa Origem Energia nousi yhdeksi keskeisistä voittajista. Hankkeiden on määrä käynnistyä vuosien 2028 ja 2029 aikana.

Wärtsilän konsernijohtaja Håkan Agnevall kommentoi asiaa aiemmin tiistaina Talousaamun lähetyksessä. Agnevall kertoi tuolloin, että yhtiö kävi neuvotteluja tilauksista.

Lue myös: