Eräissä sukellusalan töissä palkat ovat valtavat, vielä monin verroin korkeammat kuin tavallisessa sukellustyössä. Toisaalta korkeat ovat myös ammatin riskit. Me otimme selvää palkoista ja siitä, miten näihin töihin pääsee. Kysyimme myös asiantuntijoilta Suomessa ja Norjassa.
Useissa maissa on mahdollista ansaita kymmenien tuhansien eurojen kuukausipalkkaa merellä eräässä erittäin vaativassa ja vaarallisessa työssä. Jopa työehtosopimuksen mukaiset minimipalkat, olettaen että tällainen sopimus jossakin maassa on solmittu, voivat olla 15 000–30 000 €/kk ympärivuotisena keskiarvona tai 40 000–80 000 €/kk kuukauden mittaisen työkeikan ajalta.
Tämä työ on niin sanottu saturaatiosukeltaja. Sana tarkoittaa tekniikkaa, jossa sukeltajat viettävät meren syvyyksissä yhtä mittaa viikkokausia – esimerkiksi 28 vuorokautta – tulematta välillä pintaan. Työvuorojen välillä sukeltajat asuvat vedenalaisessa painekammiossa, jossa hengityskaasun paine on tasattu ympäröivällä syvyydellä vallitsevaan paineeseen.
Pitkät yhtämittaiset työskentelyjaksot ovat välttämättömiä paineenvaihtelun ihmiskehoon asettamien rajoitteiden takia.
Tavallinen sukellussyvyys kaupallisessa saturaatiosukelluksessa on muutamista kymmenistä metreistä noin 200 metriin, kertoo yhdysvaltalainen sukellusturvallisuusjärjestö Dan. Tyypillinen työpaikka saturaatiosukeltajille löytyy öljynporauslauttojen merenalaisista rakenteista.
Noin 2000 euroa päivässä
Tietoja saturaatiosukeltajien minimipalkoista Tekniikka&Talouden toimitus löysi Norjasta, Australiasta ja Britanniasta.
Norjalaisen Styrke-ammattiliiton ja virallisen Lovdata-lakisivuston mukaan sikäläisellä öljypalvelualalla on voimassa työehtosopimus kevääseen 2026 asti. Palkat on määritelty Englannin puntina.
Sopimuksen uusin päivitys 1.1.2025 alkaen määrää keinotekoisia hengityskaasuja käyttävien ammattisukeltajien palkaksi vähintään 793,35 puntaa päivässä ja sukellusjohtajille vastaavissa tehtävissä 1190,82 puntaa per päivä. (*) Euroina tämän hetken kurssilla luvut olisivat noin 900 ja noin 1350.
Todellisuudessa päiväpalkka työntekijän tehtävissä on ammattisukeltajalle ”vain” 753 euroa, ammattiliitto Styrkestä täsmennetään Tekniikka&Taloudelle sähköpostitse.
Saturaatiosukellus on vaativampaa kuin tavallinen sukeltaminen keinotekoisilla kaasuilla, ja palkat tätä myötä huomattavasti korkeammat. Peruspalkan päälle maksetaan tuntia kohti mojova lisä, joka on ammattiliiton mukaan 49 euroa tunnissa.
Koska saturaatiosukelluksessa työpaikalla oleskellaan kellon ympäri, tämä tekee 1176 euroa päivässä. Edellä mainitut palkan osatekijät yhteen laskettuina ovat 1929 euroa päivässä.
Työnjohtajat ansaitsevat tätäkin enemmän. Styrke ei kertonut tarkkoja lukuja, mutta suuntaviivoja saataneen sopimustekstistä: työnjohtajien palkka on reilut 20 prosenttia korkeampi. Se tekisi luokkaa 2400 euroa päivässä.
Työtä ei riitä jokaiselle kuukaudelle
Noin 2000 euron luokkaan nousevista päiväpalkoista ei voida päätellä, että keskimääräinen kuukausipalkka olisi 50 000 euron luokassa, Styrke huomauttaa.
Saturaatiosukeltajan ammatissa työtä ei nimittäin riitä vuoden jokaiselle kuukaudelle. Lisäksi oleellisesti ottaen kaikki saturaatiosukeltajat työskentelevät nollatuntisopimuksilla.
”Yhden kuukauden palkan täytyy riittää joskus kolmeksi kuukaudeksi, eikä varmuutta seuraavasta työkeikasta ole”, ammattiliitosta kerrotaan.
Tähän suuntaan viittaa myös työehtosopimus, jonka mukaan ohjeellinen kuukausipalkka tulisi laskea päiväpalkoista kertomalla luvulla 11,2.
Tällä kaavalla laskettuna saturaatiosukeltajien minimikuukausipalkka pitkän ajan keskiarvoksi laskettuna olisi noin 21 000 euroa. Se vastaisi suuruusluokan 25 000 €/kk palkkaa johtotehtävissä.
Toisaalta yksittäisen pitkään kestävän sukelluksen ajalta laskettuna minimipalkka nousee 57 000 euroon kuukaudessa ja johtotehtävissä jopa arviolta 70 000 euron suuruusluokkaan.
Isoja rahoja myös Australiassa ja Britanniassa
Australiassa toimiva sukelluskoulu Commercial Dive Academy puolestaan kertoo saturaatiosukeltajien minimipalkaksi sukelluspäivää kohti 3 000 Australian dollaria eli noin 1 700 euroa. Se on hieman vähemmän mutta samassa luokassa kuin Norjassa.
Pelkkä 1 700 euroa sukelluspäivältä vastaa norjalaisella kaavalla laskien noin 19 000 euron kuukausipalkkaa vuoden ympäri keskiarvona tai 51 000 euroa per kuukausi pitkän sukelluksen aikana.
Sukelluskoulun mukaan saturaatiosukeltajat Australiassa ”voivat ansaita paljon enemmänkin”. Se voisi olla esimerkiksi 25 000–30 000 euron kuukausipalkka vuoden ympäri tai 70 000–80 000 euroa sukellusjakson ajalta.
Myös muissa lähteissä kirjoitetaan saman suuruusluokan palkoista. Britanniassa saturaatiosukeltajien palkkahaitarin yläpää yltää lähes 2 000 puntaan eli lähes 2 300 euroon päivässä, The Scottish Sun -lehti kirjoitti vajaat kaksi vuotta sitten. Jutussa haastatellun 13 vuotta alalla työskennelleen miehen palkka oli 1 700 puntaa eli reilut 1 900 euroa päivässä.
Brittiläisen sukelluskoulu Professional Diving Academyn (PDA) mukaan minimipalkka on 1 900 puntaa eli noin 2 150 euroa päivässä.
Styrkestä huomautetaan, että minimipalkat ovat samat sekä Norjassa että Britanniassa. Palkat on määritelty puntina tästä syystä.
Kouluttautuminen maksaa
Saturaatiosukeltajaksi kouluttautuminen luonnollisesti maksaa sekin paljon. Edellä mainittu PDA kertoo kurssien hinnaksi noin 20 000 puntaa eli noin 25 000 euroa. Norjalainen sukelluskoulu NYD ilmoittaa viiden viikon mittaisen saturaatiosukelluskurssin hinnaksi samaiset 20 000 euroa suoraan tässä rahayksikössä.
Nollasta liikkeelle lähtevä kansalainen joutuu tietenkin maksamaan myös peruskurssien taksat. NYD:ssä peruskurssin varsinainen kurssimaksu on 68 000 Norjan kruunua, mutta oppimateriaaleista, lääkärintarkastuksesta ja omaan käyttöön hankittavista laitteista kertyy päälle noin 12 000 kruunua. Noin 80 000 kruunun summa tarkoittaa noin 7 000 euroa.
Niinpä nollakokemuksesta saturaatiosukelluskammioon mielivä joutuu maksamaan ainakin 30 000 euron tietämille nousevat koulutuskulut. Styrken viestintä vahvistaa tämän luvun olevan oikea suuruusluokka.
Saturaatiosukeltajaksi ryhtyviltä sukeltajilta vaaditaan 2–5 vuoden aiempi ammattikokemus, Styrke lisää.
Suomessakin tehty kerran
Suomessa saturaatiosukeltajan koulutusta antavia oppilaitoksia ei ole, kertoo sukellusalan tutkinnonohjaaja Jarno Seppänen Länsi-Uudenmaan ammattioppilaitos Luksiasta. Tämä paikka on Suomessa ainoa, joka kouluttaa ammattisukeltajia ylipäätään.
Suomesta saa kuitenkin kansainvälisesti kelpaavan todistuksen, jonka avulla voi lähteä halutessaan jatkamaan opiskelua saturaatiosukeltajaksi jossain muualla.
Suomen sisävesillä tai kovin lähellä Suomen rannikkoa Itämerellä saturaatiosukelluksia ei ole tiettävästi tehty. Suomen talousvyöhykkeellä eli eez-vyöhykkeellä Itämerellä työhön on kuitenkin päästy ainakin kerran.
Vuonna 2011 Suomenlahden länsipäässä Nord Stream -maakaasulinjan putken eri osuudet liitettiin toisiinsa veden alla hitsaten. Hitsausrobottia ohjanneet ja valvoneet työntekijät asuivat silloin saturaatiokammiossa noin 80 metrin syvyydessä meren pohjassa.
Pohjanmerellä eri maissa työskentelee tällä hetkellä Styrken mukaan yhteensä 150–200 saturaatiosukeltajaa. Tällä hetkellä alalla työskentelee Seppäsen mukaan alle kymmenen suomalaista, mutta kaikkina aikoina heitä on ollut arviolta lähemmäs sata.
Syvyysennätys: 701 metriä
Saturaatiosukellus tekniikkana keksittiin juuri ennen toista maailmansotaa, ja siitä kehitettiin käytännöllinen sukellusmuoto kylmän sodan vuosina. Sukeltajat viettävät syvyyksissä pitkiä aikoja kerrallaan tulematta välillä pintaan.
Peräti 28 päivän tyypillinen työvuoro mainitaan useissa lähteissä. Joskus vuoro voi venyä pidemmäksi. Atlas Obscura -lehden mukaan vedenalaisessa kammiossa on pahimmillaan saattanut joutua viettämään jopa 52 päivää kerralla.
Kaupallisen saturaatiosukeltamisen ennätys on brasilialaisen öljy-yhtiö Petrobrasin 316 metriä vuodelta 1990. Tieteellisessä työssä vuonna 1988 käytiin alempana, 534 metrissä. Sukellusjärjestö Danin mukaan maailmanennätyksen tekivät ranskalaisen Comex-yhtiön sukeltajat varta vasten järjestetyssä kokeessa vuonna 1992. Silloin käytiin 701 metrissä.
10 metriä vettä vastaa melko tarkkaan yhden ilmakehän painetta. Niinpä saturaatiosukelluksissa tavallisella 100 metrin syvyydellä vallitsee 10 ilmakehän ylipaine eli noin 11 ilmakehän absoluuttinen paine.
Sukeltajantauti pitää ehkäistä
Saturaatiosukelluksen pitkät yhtämittaiset työjaksot ovat välttämättömiä sukeltajantaudin ja sen ehkäisyn vuoksi. Kyse on toisin sanoen fysiikasta ja ihmisen fysiologiasta yhdistettynä taloudellis-logistisiin reunaehtoihin.
Laitesukeltajien hyvin tuntema sukeltajantauti tarkoittaa, että suuressa paineessa kaasut liukenevat sukeltajan kudoksiin. Tämä itsessään ei ole erityisen vaarallista, vaikkakin kudoksiin liukeneva typpi aiheuttaa uneliaisuutta, joka rajoittaa ilman käyttöä sukelluskaasuna noin 30 metrin syvyyteen.
Suuremmissa syvyyksissä hengitetään yleensä jotakin keinotekoista kaasua, jossa typpi tai osa siitä on korvattu heliumilla. Happea laimentava kaasu eli typpi tai helium on välttämätöntä, sillä liika on liikaa, vaikka se olisi happea – suurissa paineissa jopa hapesta tulee ihmiskeholle myrkyllistä.
Varsinainen ongelma syvissä sukelluksissa aiheutuu käänteisestä reaktiosta eli siitä, kun kaasut haihtuvat kudoksista. Tämän pitää tapahtua rauhallisesti.
Jos painetta lasketaan eli syvyyksistä noustaan liian nopeasti, kaasut kiehuvat kudoksiin ja vereen kupliksi. Ne tukkivat verenkierron ja aiheuttavat kipua – pahimmillaan vakavia kudosvaurioita tai kuoleman.
Niinpä sukeltajien matkustaminen suuriin syvyyksiin kuluttaa aikaa. Esimerkiksi Dan-järjestön mukaan 200 metrin syvyyteen sukelluksessa paineen alennus vie peräti kahdeksan päivää. Niinpä matkoja ei voida tehdä kovin tiheällä aikataululla, vaan koko kuukauden mittainen matka on perusteltu.
Paineen alennusta ei tarvitse kuitenkaan välttämättä tehdä merenpinnan alla. Sama operaatio voidaan toteuttaa nostamalla painekammio pintaan ja päästämällä sieltä painetta vähitellen.
Matkan aikana tarvittavat asiat, kuten ruoka, lähetetään alas miehistön luo ”napanuoraa” eli paineenkestävää suurta letkua myöten.
Paineistetussa vedenalaisessa kammiossa eläminen on hankalaa, ahdasta ja mahdollisesti stressaavaa. Työ on myös vaarallista siinä mielessä, että turvasääntöjä täytyy noudattaa hyvin huolellisesti. Tämä pätee jopa niinkin arkipäiväisen kuuloiseen asiaan kuin vedenalaisessa vessassa käyntiin. Muuten voi käydä kalpaten.
Myös norjalaisliitto Styrke muistuttaa työn vaaroista ja psykologisesta kuormittavuudesta, kun saturaatiosukeltaja joutuu olemaan eristyksissä muusta maailmasta pitkiä aikoja.
Sisuskalut muusina ilmaan
Riskiä voidaan havainnollistaa onnettomuuksilla, joita sattui melko useinkin 1970- ja 80-luvuilla – eli aikana ennen kuin turvallisuuskulttuuri päätettiin ottaa nykyisellä lailla vakavasti.
Onnettomuuksista ehkäpä tunnetuin sattui norjalaisella porauslautta Byford Dolphinilla marraskuussa 1983. Brittiläis-norjalaisen miehistön neljä jäsentä oli nostettu porauslautan kannelle painekammion sisällä, odottamaan vähä vähältä tapahtuvaa paineen tasausta.
Sitten kammion ulkopuolinen operaattori epähuomiossa avasi kytkennän ulkoiseen paineeseen ennen kuin miehistö oli ehtinyt sulkea kaikki tarvittavat paineenkestävät luukut kammion sisältä. Paine romahti salamannopeasti 9 ilmakehästä normaalitasolle. Kaikki miehistön jäsenet kuolivat, samoin toinen kahdesta operaattorista. Toinen operaattori loukkaantui vakavasti.
Miehistön jäsenistä kolme kuoli välittömästi heliumin kiehumiseen heidän veressään. Vajaat viisi vuotta onnettomuuden jälkeen julkaistun lääketieteellisen onnettomuustutkintaraportin mukaan veren vaahtoutuminen kaasuksi ei ollut kuitenkaan ainoa tekijä. Sen lisäksi rasva miesten verestä sakkautui suoniin suuriksi verenkierron tukkiviksi möhkylöiksi, kun raivoisa kiehuminen rikkoi niin sanotut lipoproteiinit.
Lipoproteiini tarkoittaa mikroskooppista mutta molekyylikokoa suurempaa rasvapalleroa, jota ympäröi proteiinikerros. Proteiinien ansiosta rasvapallerot eivät sakkaudu, vaikka rasva sinänsä ei liukenekaan veteen eikä vereen.
Neljäs miehistön jäsen, norjalainen Truls Hellevik, oli juuri sulkemassa luukkua sukelluskammion sisällä. Paine-ero syöksi hänet puoliavoimen luukun läpi ja repi hänen sisuskalunsa irti. Osia Hellevikin ruumiista löytyi 10 metriä tapahtumapaikan yläpuolelta porauslautan rakenteista.
Vaikka operaattorin virheellä oli osuutensa onnettomuuteen, myös suunnitteluvirhe ja turvallisuuskulttuurin puute vaikuttivat. Painekammiot olisi pitänyt yksinkertaisesti rakentaa niin, että tällainen virhe on mahdoton. Kuukausi onnettomuuden jälkeen Norjan öljynporausala teki tästä suunnitteluperiaatteesta säännön.
Uhrien perheet saivat Norjan hallitukselta korvauksia 26 vuotta onnettomuuden jälkeen, syksyllä 2009.
T&T on kirjoittanut saturaatiosukelluksesta aiemmin keväällä 2023.
