Uutiset ja blogit

Ranska ja Britannia isännöivät perjantaina Hormuzinsalmesta videokokousta, johon myös Suomi osallistuu.

Ranskan ja Britannian presidentinkansliat ovat kertoneet, että tarkoitus on suunnitella, miten kansainvälinen merenkulku turvataan Lähi-idän sodan päätyttyä. Operaatio on puhtaasti puolustuksellinen, ja keskusteluja käydään sellaisten maiden kanssa, jotka ovat valmiita osallistumaan operaatioon.

Yksityiskohtia suunnitelmista ei ole kerrottu julkisuuteen.

Wall Street Journal (WSJ) kertoo, että Euroopan maat valmistelevat laajaa liittoumaa Hormuzinsalmen merenkulun turvaamiseksi ja suunnitelmaan kuuluu miinanraivausta sekä sotalaivojen lähettämistä alueelle. Operaatio käynnistyisi vasta sodan päätyttyä, ja Yhdysvallat saatettaisiin jättää sen ulkopuolelle.

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin mukaan kyseessä on kansainvälinen puolustusoperaatio, johon ”sotaa käyvät osapuolet” eli Yhdysvallat, Israel ja Iran eivät osallistuisi. WSJ:n eurooppalaisten diplomaattilähteiden mukaan alukset eivät toimisi amerikkalaiskomennossa.

Tavoitteena on palauttaa varustamoiden luottamus siihen, että Hormuzinsalmen läpi on turvallista kulkea sen jälkeen, kun taistelut ovat tauonneet.

WSJ kertoo, että Saksa on todennäköisesti liittymässä mukaan operaatioon. Saksalla on esimerkiksi miinanraivausaluksia, joita Yhdysvalloilla on nykyään vähän. Saksan osallistuminen vaatii kuitenkin hyväksynnän maan parlamentilta. Saksa voisi auttaa myös alueen valvonnassa.

Macron ja Britannian pääministeri Keir Starmer isännöivät tämän viikon perjantaina etäkokousta, jossa keskustellaan Hormuzinsalmen valvonnasta. Yhdysvallat ei ole osallistumassa kokoukseen. Kiina ja Intia on kutsuttu kokoukseen mukaan, mutta niiden osallistuminen on epävarmaa.

Stubb: Suomi mukana

Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi Kanadan-vierailullaan, että myös hän itse osallistuu perjantain kokoukseen. Varsinaista päätöstä siitä, miten Suomi osallistuu operaatioon, ei Stubbin mukaan ole tehty. Suomella on jo esikuntatehtäviä alueella, hän sanoo.

”Meillä on jäänmurtajia, mutta niistä ei varmasti hirveästi hyötyä ole Hormuzinsalmella, mutta aivan varmasti on erilaisia mahdollisuuksia”, Stubb letkautti pilke silmäkulmassaan tiedotustilaisuudessa, jonka välitti muun muassa Yle.

Trump on purkanut kovin sanoin turhautumistaan siihen, että Nato-liittolaiset eivät ole lähteneet Yhdysvaltojen avuksi Iranin sodassa. Yhdysvaltain ja Israelin operaatio alkoi helmikuun lopulla. Stubb myönsi, että ”amerikkalaisten frustraation tuntee”.

”Itse olemme yrittäneet purkaa sitä siihen suuntaan, että Nato on puolustusliitto, eikä meidän tehtävämme ole puolustaa Yhdysvaltoja hyökkäyssodassa”, Stubb sanoi.

Saman viestin toisti ulkoministeri Elina Valtonen (kok) omassa tiedotustilaisuudessaan maanantaina.

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) avasi hieman Hormuzinsalmen suunnitelmia julkisuuteen viime viikolla.

”Tässä on kova pohdinta, että miten näitä Iranin rauhan jälkeen tapahtuvia Hormuzinsalmen tiettyjä hallintatoimenpiteitä kenties eurooppalainen koalitio voi edistää. Siellä on britti- ja Ranska-vetoiset hankkeet käynnissä”, hän kommentoi medialle eduskunnassa viime torstaina.

Onko Suomelle tullut pyyntöjä?

”Yleistä keskustelua, mutta meillä on meidän maa-, meri-, ilmakyvykkyydet tässä meidän lähialuevalvonnassa ja kaikessa muussa toiminnassa mukana, mukaan lukien joudutaan tarkkailemaan tätä Ukrainan laajojen drooni-iskujen lieveilmiöiden hallintakysymystä. Joudumme koko ajan miettimään, miten meidän mikään kalusto tai henkilöstö siirretään yhtään mihinkään. Meillä ei ole oikein sellaiseen resursseja.”

Pieneen pohjoiseen Venäjän rajamaahan ei Häkkäsen mukaan kohdistu sellaista kovaa prässiä, jota suuret merivoimamaat Ranska, Britannia, Hollanti, Espanja ja Italia saavat osakseen.

”Ne ovat tässä keskeisessä roolissa”, Häkkänen sanoi.

WSJ: Kolme tavoitetta

Suunnitelma heijastaa sekä Euroopan ja Yhdysvaltojen kiristyneitä suhteita että eurooppalaisten johtajien eriäviä näkemyksiä. Osa eurooppalaisista virkamiehistä pelkää, että Yhdysvaltojen jättäminen suunnitelman ulkopuolelle saattaisi suututtaa presidentti Donald Trumpin, joka on jo muutenkin tyytymätön Eurooppaan.

Trump on jo aiemmin vaatinut Eurooppaa lähettämään sotalaivoja auttamaan Hormuzinsalmen avaamisessa meriliikenteelle. Eurooppalaiset ovat kieltäytyneet.

Ranskan Macronin mukaan salmen avaaminen voimakeinoin on ”epärealistista”, sillä se olisi pitkäkestoinen operaatio, joka alistaisi salmen läpi kulkevat alukset Iranin vastaiskuille.

Wall Street Journalin mukaan suunnitellulla operaatiolla on kolme päätavoitetta. Ensimmäinen on auttaa sodan takia saarroksiin jääneet alukset pois salmesta. Toinen on miinanraivaus. Euroopan valtioilla on yhteensä yli 150 raivausalusta, kun taas Yhdysvallat on pitkälti luopunut omasta kalustostaan. Kolmantena tavoitteena on aloittaa sotalaivojen avulla salmen säännöllinen valvonta ja sen läpi kulkevien kauppalaivojen saattaminen.

WSJ:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan länsimainen sotilaallinen läsnäolo Hormuzinsalmella on välttämätöntä, jotta vakuutusyhtiöt ja varustamot uskaltavat palata alueelle. Salmen kautta kulkee normaalisti noin viidennes maailman öljystä.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä.

Tekniikan alan opiskelijoiden on aiempaa selkeästi vaikeampaa löytää kesätöitä.

Viime kesänä heitä jäi ilman kesätyöpaikkaa jopa tuplasti enemmän kuin vuonna 2023, selviää Tekniikan Akateemiset Tekin opiskelijatutkimuksesta.

Diplomi-insinööriksi hiljattain valmistunut Lari Vanhala huomasi työtilanteen heikentymisen jo kesällä 2024. Silloin hän jäi ilman kesätyöpaikkaa, vaikka oli jo opintojen loppusuoralla.

Keväällä 2025 hän valmistui Lut-yliopistosta energiatekniikan alalta. Sen jälkeen hän on hakenut ”oikeita töitä”, ei vain kesäpestejä.

”Olen yrittänyt fokusoitua työpaikkoihin, joihin koulutukseni antaa paukkuja. Olen hakenut toistasataa työpaikkaa, esimerkiksi energia-asiantuntijaksi tai projekti-insinööriksi.”

Vanhala myöntää monen muun tavoin ajatelleensa, että tekninen korkeakoulutus takaa varman työpaikan.

Vanhala myöntää, että mieliala hieman muuttui, kun valmistuminen alkoi lähestyä.

”Nyt varsinkin tilanne on realisoitunut viime vuoden puolella. Mitä olen lukenut uutisista ja seurannut kavereita, niin onhan tämä tilanne ihan toinen tilanne, kuin mitä oletti vaikka kuusi vuotta sitten”, Vanhala sanoo.

Silti hänellä on luottoa tulevaan ja omaan alaansa.

”Heikot taloustilanteet ovat ohimeneviä.”

Tekin tutkimuksen mukaan työpaikan saaneistakin kesätyöpaikan hankinta oli 47 prosentin mielestä vaikeaa tai erittäin vaikeaa.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä. Siinä Vanhala kertoo tarkemmin työnhakukokemuksistaan ja antaa vinkkejä.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä.

Oulusta lähtöisin oleva KNL Networksin kehittämä kognitiivinen radio valitsee parhaan saatavilla olevan taajuuden tuhansien taajuuksien alueelta. Näin tiedonsiirto on luotettavaa ja turvallista.

Yritys toimittaa nykyään pitkän kantaman HF-radiojärjestelmiä (high frequency) muun muassa Suomen ja Ruotsin puolustusvoimille.

Tekniikka&Talous uutisoi alkuvaiheen startupista vuonna 2014, jolloin yritys kulki nimellä Kyynel.

Nimellä haluttiin kunnioittaa Suomessa sotien aikana käytettyä legendaarista Kyynel-partioradiota.

Vuoden 2014 jutussa haastateltu toimitusjohtaja Toni Lindén toimii edelleen pestissään.

Toimitusjohtaja Toni Lindén, mitä muistat yrityksen alkuajoista?

Silloin ajattelimme, että teknologian ja yritystoiminnan rakentaminen olisi paljon suoraviivaisempaa.

Jos olisimme alussa tienneet, mitä yrityksen 15-vuotinen matka pitää sisällään, emme luultavasti olisi lähteneet mukaan. Silti en vaihtaisi kokemuksesta montaakaan päivää pois.

Alkuaikoina rakensimme liiketoimintaa merenkulku edellä. Viranomaismarkkina oli silloin vain luonteva täydennys.

Tämä on lyhennelmä. Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetun pidemmän jutun pääset lukemaan täältä. Jutussa toimitusjohtaja kertoo yrityksen kovasta kasvusta ja panostuksista viranomaismarkkinaan.

Lue lisää:

Ukrainalaisfyysikko Anatoly Dorošenko tekee työnään jotakin, jota luultavasti kovin moni ei suostuisi tekemään. Hänen ammattiaan kuvaillaan New Scientistin tuoreessa haastattelussa ”planeetan vaarallisimmaksi työksi”. Työ ei kuitenkaan liity Ukrainan ja Venäjän väliseen sotaan, vaan Tšernobylin ydinvoimalan raunioiden tarkkailuun paikan päältä aivan reaktorin vierestä.

Dorošenko joutuu työssään säännöllisesti jopa kuukausittain ryömimään Tšernobylin nelosyksikön raunioissa 8 metrin päähän reaktorista. Hän kerää sieltä ydinkemiallisia näytteitä ja mittaustietoa säteilytasoista, mies kertoo häntä haastatelleelle brittilehdelle.

Aamuyöllä 26.4.1986 eli kohta 40 vuotta sitten Ukrainan Tšernobylin sattuneessa katastrofissa räjähti tunnetusti nimenomaan reaktori numero 4.

Koska reaktorin vieressä tietenkin säteilee varsin pahasti, paikan päälle tehtävien retkien pituus on rajoitettu. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa ulkoa, mikä nimenomainen paikka on saastunut radioaktiivisista aineista ja mikä ei.

Saastuneita kohtia ei saa edes hipaista, ellei se jostakin syystä ole ehdottoman välttämätöntä ja kuulu työsuunnitelmaan.

Paljonko Dorošenko saa työssään ydinsäteilyaltistusta, New Scientistin jutussa ei mainita.

Ehdoton yläraja säteilytasoille tutkijan työympäristöissä voidaan kuitenkin antaa. Käytetyn ydinpolttoaineen vieressä säteilee 35 vuoden jälkeen suuruusluokkaa 10–100 graytä tunnissa, Säteilyturvakeskuksesta kerrottiin viisi vuotta sitten Tekniikka&Taloudelle.

Se tarkoittaisi tappavaa annosta noin 3–30 minuutin kuluessa. Todennäköisesti Dorošenkon työalueella säteilytaso jää joitakin kymmenkertaluokkia alemmas – valistuneen arvauksena kenties sata- tai tuhatkertaisesti pienemmäksi.

Tärkein suojatekijä on tieto

”Tärkein suojatekijä on tieto, ei suojapuvut”, kommentoi radiobiologi Olena Pareniuk. Hän työskentelee Dorošenkon kanssa samassa ukrainalaisessa ISPNPP-ydintutkimuslaitoksessa.

Paikallistuntemuksestaan ja muusta asiantuntemuksestaan huolimatta Dorošenko sonnustautuu toki suojavaatteisiinkin. Jos hän vierailee vähemmän vaarallisissa osissa onnettomuusreaktorin rakennusta, hän pitää yllään lakkia, suojakäsineitä ja hengityssuojainta.

Vaarallisemmissa osissa hän pukee ylleen kaksi tai kolme kerrosta muovisia kokovartalosuojavaatteita.

Suojausten tarkoituksena on pitää radioaktiivinen pöly pois kehosta. Ympäristössä kimpoilevaa gammasäteilyä ohuet muovikelmut eivät tietenkään pysäytä. Varsinainen säteilysuojaus vaatisi erittäin raskasta suojavarustusta.

Välttämätöntä mittaustietoa

Mittaustieto onnettomuuspaikalta on tärkeää, jopa välttämätöntä, sillä aika ajoin Tšernobylin nelosreaktorin rauniot vaikuttavat ikään kuin heräävän jossain määrin ”henkiin”. Sen sijasta, että ydinsäteilyn määrä vaimenisi tasaisesti ajan myötä, joskus säteily väliaikaisesti voimistuu.

Nämä jossain määrin mystiset ailahtelut saattavat liittyä veden määrän vaihteluun raunioissa, New Scientist huomauttaa. Reaktorin rauniot sisältävät edelleen ydinpolttoainetta, joka kykenee ydinfissioiden ketjureaktioon.

Veden vaikutus voi olla kahtalainen. Yhtäältä vesi imee neutroneja itseensä, mikä hidastaa reaktioita. Toisaalta samaan aikaan vesi toimii neutronimoderaattorina eli -hidastimena. Tämä mekanismi edistää ketjureaktiota.

Kun vettä on enemmän, atomiydinten halkeamisessa syntyvät erittäin nopeat neutronit hidastuvat helpommin hitaiksi neutroneiksi, joista uudet ytimet saavat paremmin kopin. Näin ketjureaktio jatkuu tehokkaammin.

Tekniikka&Talous uutisoi tällaisista jossain määrin mystisistä ilmiöistä keväällä 2021.

Säteilyturvakeskuksen mukaan edellä mainituista kahdesta mekanismista lähtökohtaisesti jälkimmäisen voisi olettaa olevan tärkeämpi. Toisin sanoen vesi kiihdyttää fissioita.

Tšernobylissä asia saattaa kuitenkin olla päinvastoin, koska reaktori oli RBMK-tyyppiä eli grafiittihidasteinen. Jos raunioiden romuläjistä löytyy riittävä määrä grafiittia eli hidastetta.

Näin tutkija itse kommentoi

Dorošenko kertoo, että häntä ei pelota työssään, mutta riskit kyllä huolestuttavat. Jos kaikki huoli vaarallisesta työpaikasta unohtuisi, tutkija pitäisi todennäköisenä, että hän lankeaisi huolimattomuusvirheisiin.

”Ei se minua pelota, vaikka tuntuuhan työ aika oudolta. Nähdäkseni sitä voi verrata Mount Everestin valloittamiseen, avaruusmatkaan tai merenpohjan tutkimukseen. Pieni adrenaliiniryöppy on aina päällä. Siellä pitää kyetä kontrolloimaan itseään”, Dorošenko jatkaa New Scientistille.

”Sain työhön hyvän valmistelun. Sitä tehdessä pitää vain olla oikeassa moraalisessa mielentilassa ja hyväksyä työn välttämättömyys”, tutkija jatkaa.

Tämä on lyhennelmä. Lue Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitettu laajempi juttu tästä linkistä.

Puolustusvoimat on noussut ensimmäistä kertaa koskaan tekniikan alan suosituimmaksi työnantajaksi.

Tulos käy ilmi Universum Finlandin tekniikan alan ammattilaisille teettämästä vuotuisesta kyselystä. Kysely julkaistiin syksyllä 2025, mutta tekniikan alan tuloksista ei ole aiemmin uutisoitu.”Erikoisupseerien avoimiin tehtäviin oli aiempina vuosina tyypillisesti alle kymmenen hakijaa tehtävää kohti, mutta nyt hakijoita on kutakuinkin viisinkertainen määrä”, Ylitalo sanoo.

Työnantajamielikuvan vahvistuminen näkyy myös Puolustusvoimien avoimien työpaikkojen hakijamäärissä.

”Hakijamäärät avoimiin tehtäviin ovat olleet voimakkaassa kasvussa”, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen apulaisjohtaja, insinööriprikaatikenraali Juha-Matti Ylitalo kertoo.

Puolustusvoimien palvelukeskuksen tilastojen mukaan julkisessa haussa olleisiin vakituisiin ja yli vuoden kestäneisiin määräaikaisiin tehtäviin saatiin vuonna 2025 noin 11 700 hakemusta. Vuonna 2024 hakemuksia oli noin 9 300 ja vuonna 2023 noin 6 600. Rekrytoijien havaintojen mukaan tekniikan alan tehtävien hakijamäärät ovat kasvaneet selvästi.

”Erikoisupseerien avoimiin tehtäviin oli aiempina vuosina tyypillisesti alle kymmenen hakijaa tehtävää kohti, mutta nyt hakijoita on kutakuinkin viisinkertainen määrä”, Ylitalo sanoo.

Hänen mukaansa Puolustusvoimien nousu tekniikan alan suosikkityönantajaksi heijastelee myös sitä, että puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat aiempaa näkyvämmin esillä julkisessa keskustelussa. Myös modernia teknologiaa hyödyntävät hankkeet lisäävät kiinnostusta alan asiantuntijoiden keskuudessa.

”Tämä ei koske ainoastaan Puolustusvoimia, vaan myös puolustusteollisuutta ja muita sidosryhmiä. Myös hankkeiden ja toiminnan kansainvälistyminen houkuttelee osaajia”, Ylitalo korostaa.

Tekniikan alan suosituimmat työpaikat

Tämä on lyhennelmä. Lue Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitettu laajempi juttu tästä linkistä. Jutun taulukoista näet kaikki tekniikan alan suosituimmat työpaikat sekä suurimmat nousijat ja laskijat.

Lue myös:

Ukrainan Venäjän energiainfrastruktuuriin kohdistama strateginen ilmaiskujen sarja on saavuttanut uuden huippunsa. Vaikuttaakin siltä, että ukrainalaiset kykenevät nyt aiheuttamaan energiainfraan kumulatiivisesti enemmän vaurioita kuin mitä Venäjä kykenee korjaamaan ja/tai korvaamaan, kirjoittaa Oslon yliopiston ohjusteknologian tutkija Fabian Hoffmann Substackissa.

Iskuja on kohdistettu muun muassa Itämeren-öljyterminaaleihin Ust-Lugassa ja Primorskissa, minkä johdosta hyökkäyslennokkeja on lentänyt Suomeen asti.

Hoffmann lainaa uutistoimisto Reutersin estimaattia, jonka mukaan ukrainalaisten iskut ovat heikentäneet venäläisten öljynjalostamojen kapasiteettia 1,1 miljoonalla barrelilla päivässä eli noin 17 prosentilla.

Tutkija muistuttaa, että vaurioiden arviointi on vaikeaa. Silti on erittäin todennäköistä, että Ukrainan pitkän kantaman iskujen intensiteetti ja tehokkuus ovat korkeimmalla tasollaan koko sodan aikana.

Asiaintilaa on pohjustettu vuoden 2024 lopulta, jolloin presidentti Volodymyr Zelenskyi nosti pitkän kantaman lennokkien ja risteilyohjusten kehittämisen yhdeksi kansallisista prioriteeteista. Hoffmann arvioi, että tuotantokyky on saavuttanut kuluvan vuoden alkuun mennessä kriittisen massan.

Tärkeää on myös Ukrainan menestys Venäjän ilmapuolustuksen tukahduttamisessa. Venäläisten haluttomuus siirtää ilmatorjuntakalustoa Moskovan alueelta muualle helpottaa ukrainalaisten urakkaa. Lisäksi Venäjän sotataloudella on vaikeuksia lisätä ilmapuolustuksen asetuotantoa ilman, että se vaikuttaisi muuhun tuotantoon.

Tutkija painottaa, että yksin pitkän kantaman iskuilla Ukraina ei sotaa voita. Lisäksi venäläisten jalostamokapasiteetti on yksi maailman suurimmista.

Iskut kuitenkin rasittavat Venäjää. Tässä suhteessa Hoffmann vertaisi niitä natsi-Saksaa vastaan toisessa maailmansodassa tehtyihin strategisiin ilmapommituksiin.

Niinpä Ukrainan iskujen tuloksellisuutta ei voida mitata vain niiden aiheuttamilla absoluuttisilla tuhoilla. Sen sijaan arvio pitää tehdä suhteessa siihen, missä kunnossa Venäjän energiateollisuus olisi ilman iskujen sarjaa.

”Ukrainan iskujen tulokset eivät ole olleet ratkaisevia, mutta niiden linkki maan poliittisiin tavoitteisiin on selkeä. Vaikutukset ovat ratkaisevan sijaan piileviä, mutta ne ovat yksi Ukrainan tehokkaimmista keinoista Venäjän kykyjen heikentämiseen ja oman vaikutusvallan kasvattamiseen”, Hoffmann esittää arvionaan.

Lue myös:

Suomalaisen ruokateknologiayritys Happy Plant Proteinin ensimmäinen teollisen mittakaavan tuotantolaitos käynnistyy Latviassa arviolta alkuvuodesta 2027. Investoinnin koko on kuusi miljoonaa euroa ja se on yhtiön latvialaisen maatalousalan kumppaniyrityksen Agrofirma Lobe SIAn investointi.

VTT-taustainen Happy Plant Protein on patentoinut kuivapuristusteknologian, jolla paikallisesti viljeltyjä raaka-aineita, kuten härkäpapua, kauraa ja hernettä, jalostetaan teksturoiduksi kasviproteiiniksi ilman vettä, kemikaaleja tai sivuvirtoja.

Hanke tuo ruokateollisuuteen uuden, yksinkertaisemman ja skaalautuvamman tuotantomallin. Se toimii myös esimerkkinä siitä, miten viljelypohjaista kasviproteiinituotantoa voidaan toteuttaa eri maatalousalueilla Euroopassa.

Syksyllä 2024 Happy Plant Proteinin toimitusjohtaja Jari Karlsson kertoi Talouselämän haastattelussa yhtiön visiosta, jonka mukaan sen teknologiaan perustuvia tehtaita voisi olla eri puolilla maailmaa ja ne voisivat jopa olla merkittävässä roolissa ratkaisemassa ruokakriisejä ja poistamassa nälkää maailmasta.

Samassa haastattelussa hän korosti yhtiön teknologian mahdollisuuksia parantaa ruokaomavaraisuutta myös Suomessa. Nyt ensimmäinen tehdas tulee kuitenkin Latviaan, noin 80 km päähän pääkaupungista Riiasta itään.

”Meillä on muutamia kumppaneita Euroopassa, jotka tätä teknologiaa parhaillaan myös validoivat. Sitä kautta tavoitteena on, että Eurooppaan tulee useampia tehtaita, jotka tätä teknologiaa hyödyntävät. Ja myös kotimaassa neuvotteluja käydään koko ajan”, Karlsson korostaa Tekniikka&Taloudelle.

Kun tehdas saadaan kunnolla käyntiin, sen tuotantokapasiteetti on 5 000 tonnia eli viisi miljoonaa kiloa kasviproteiinia vuodessa. Vastaavankokoinen tuotantolaitos edellyttää perinteisesti jopa 150 miljoonan euron investointia, ja nyt se saadaan siis murto-osalla, alle viidellä prosentilla tästä hinnasta.

”Tässä sekä hyödynnetään kumppaniyrityksen olemassa olevia tuotantotiloja että rakennetaan laajennus, johon sitten tulee tarvittava ekstruusioteknologia, jolla meidän teknologia saadaan käyttöön.”

Perinteisistä suomalaisista viljoista Happy Plant Proteinin teknologia toimii toistaiseksi kauralla. Raaka-ainevalikoima kokonaisuudessaan on merkittävä:

”Tämä teknologia toimii aika lailla kaikilla palkokasveilla mitä maailmalta löytyy”, Karlsson kiteyttää.

Yksi merkittävä puoli uudessa tuotantolaitoskonseptissa on, että se on suunniteltu tuomaan lisäarvoa suoraan viljelijöille, myllyille ja osuuskunnille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että proteiinituotanto tuodaan perinteistä lähemmäs alkutuotantoa. Toimitusketjuista samalla saadaan kestävämpiä ja toimintavarmempia.

Tuotannon on tarkoitus käynnistyä alkuvuonna 2027 EU:n tuella.

Tuotettavan proteiiniraaka-aineen kuivapaino voi olla lopullisesta ruokatuotteesta monesti vain joitakin prosentteja: muut raaka-aineet sekä vesi ottavat oman osuutensa.