Laadukas ja vaikuttava koulutusjärjestelmä on kuntien ja Suomen elinehto. Oppimistulosten heikentyessä on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota heikommin suoriutuviin oppilaisiin. Hyvä esimerkki on poikien selvästi tyttöjä heikompi suoriutuminen lukutaidossa ja luonnontieteissä. Oppimiserojen kiinni kurominen edistää jatko-opintoihin siirtymistä ja työllistymistä hyvinvoivana kunnan asukkaana.

Varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella on tärkeä rooli oppimiserojen tasaamisessa. Laadukas ja saavutettava varhaiskasvatus takaa kaikille lapsille tukevan perustan uuden oppimiseen ja elämään tasa-arvoisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Myös peruskoululla on suuri merkitys. Riittävästi resursoidulla opetuksella ja oppimisen tukitoimilla annetaan hyvät valmiudet heikommista lähtökohdista ponnistaville. Erityistä huomiota tulee kiinnittää heikosti koulussa suoriutuviin poikiin. Toisaalta opetuksella voidaan rohkaista jo hyvin menestyviä oppilaita hyödyntämään koko potentiaaliaan. Matemaattinen ja luonnontieteellinen osaaminen ovat tärkeitä ja myös tietoteknisiin valmiuksiin tulee kiinnittää huomiota. Laadukas opinto-ohjaus auttaa oppilaita tekemään onnistuneita valintoja tulevaisuuden suhteen. Resurssien niukkuutta voidaan lievittää oppilaitosten yhteistyöllä yli niin kuntarajojen kuin koulutusasteidenkin. 

Oppilaitosten henkilökunnan täydennyskoulutus on kannattava investointi. Ilman opettajien panosta oppimistulokset voivat jäädä laahaamaan. Englanninkielisen koulutuksen tarjoamista on syytä pohtia vakavasti toista astetta myöten. Ulkomailta Suomeen töihin tulevien perheet tarvitsevat saumatonta tukea, kun kotimaisten kielten oppimiseen ei välttämättä ole aikaa eikä kaikissa tapauksissa tarvettakaan.

Koronapandemia kohteli kaltoin varsinkin heikommista taustoista ponnistavia lapsia. Harrastamisen mahdollisuudet ja riittävän lukutaidon kehittyminen ovat avainasemassa siinä, että mahdollisimman harva jää yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kunnilla on keskeinen rooli Suomen päästövähennystyössä ja niiden täytyy omilla toimillaan tukea Suomen hiilineutraaliustavoitteen 2035 saavuttamista. Tämä tarkoittaa hiilineutraaliuden saavuttamista kunnissa viimeistään 2030. Kaikkien kuntien tulisi tehdä ilmastosuunnitelmat, ja pienten ja maantieteellisesti läheisten kuntien tulisi edistää suunnitelmia yhteistyössä. Kuntien tulisi myös edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista, joka haastaa esimerkiksi rakennuskantaa ja työskentelyolosuhteita. Kuntien oma päätösvalta ulottuu esimerkiksi kaukolämpöön ja kestävien liikkumismahdollisuuksien edistämiseen. Tämän lisäksi kunnilla ja hyvinvointialueilla on mahdollisuus ilmastotyöhön julkisten hankintojen kautta useilla sektoreilla, kuten rakentamisessa. Useiden kuntien alueilla on myös huomattavia hiilinieluja, joita kasvattamalla kunnat voivat vahvistaa hiilineutraaliustyötään. 

Kuntien lämmöntuotanto pohjautuu usein kaukolämpöön, jonka tuotanto tulee saada kaikkialla vähäpäästöiseksi ja siirtyä polttoon perustumattomiin ratkaisuihin viimeistään pitkällä aikavälillä. Näitä ovat esimerkiksi teollisen mittakaavan lämpöpumput, sähkökattilat ja lämpövarastot, hukkalämpöjen hyödyntäminen ja isoissa kaupungeissa myös pienydinvoimalat. Siirtymäkauden ratkaisuina esimerkiksi jätevoimalat tuottavat laskennallisesti puhdasta kaukolämpöä.  Energiaverkkojen kulutushuippujen tasaamiseksi kulutusjoustoa on edistettävä kaikilla tasoilla myös kunnissa ja hyvinvointialueilla.

Liikennejärjestelmän kehittämisessä vähäpäästöiseksi on kaupunkialueilla tapahtuvaa liikkumista ohjattava kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä tapahtuvaksi. Samaan aikaan on edistettävä henkilö- ja tavaraliikenteen sähköistymistä. Kunnat voivat parhaiten edesauttaa liikenteen sähköistymistä edistämällä sähköautojen latausmahdollisuuksia sekä hankintojen kautta. 

Suuri osa päästövähennysratkaisuista hyödyttää viimeistään pitkällä aikavälillä kuntia myös taloudellisesti. Kuntien ilmastotoimien sosiaalista hyväksyttävyyttä voi edistää entisestään palauttamalla ilmastotoimien taloudellisen hyödyn kuntalaisille tai korvamerkitsemällä taloudelliset hyödyt uusiin ilmastotoimiin. Esimerkiksi tuulivoimaloista saatavat verotulot ovat monelle kunnalle tärkeä tulonlähde, jolla voidaan tasapainottaa kunnan taloutta ja turvata kriittiset palvelut.

Kunnissa on tehtävä myös kunnianhimoista luontotyötä. Kaikissa kunnissa on edistettävä luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi suojelun ja luontokäytävien keinoin. Kuntien laajempi luontotyön keinovalikoima tulee valita kuntakohtaisesti huomioiden esimerkiksi kunnan koko ja alue. Erityisesti kaupungeissa esimerkiksi viherinfrastruktuuri ja pienemmissä kunnissa ennallistaminen ovat tärkeitä toimia. Kunnat ja alueet voivat edesauttaa luonnon hyvinvointia myös hankintojen kautta.

Tekoäly tekee tuloaan työelämään ja yhteiskuntaan. Samalla vaatimukset julkishallinnon tehostamiseen ovat yhä painokkaampia eikä merkittäviä lisäresursseja ole näköpiirissä. Tämän vuoksi on syytä ottaa käyttöön tekoälytyökaluja sellaisiin tehtäviin, joihin ne parhaiten soveltuvat.

Tekoäly ei sellaisenaan voi tehdä hallinnollisia päätöksiä, mutta sitä voi hyödyntää niiden tukena. Rutiininomaisten tehtävien automatisointi ja toistuvien päätösten sujuvoittaminen ovat selkeimpiä sovelluskohteita. Kunnat ja julkinen sektori ylipäätään tuottavat valtavan määrän dataa, jonka käsittelyä tekoäly voi helpottaa huomattavasti.

Esimerkiksi terveydenhuollossa digitalisaatiota on tehty jo vuosikymmeniä, mutta toimintatapojen muutos digitaalisiin organisaatioihin on yhä kesken. Myös sosiaalityössä on kertynyt kokemusta tekoälyn hyödyntämisestä. Tekoälytyökalut ovat tulleet siis jäädäkseen myös hyvinvointialueiden työssä. Niiden käyttöönottoon on syytä ohjata ja kannustaa. 

Julkishallinnon käyttöön tarvitaan tekoälytyökaluja, jotka on suunniteltu siihen tarkoitukseen. Suljetun, tiettyyn käyttöön räätälöidyn tekoälyn käyttöönotto voi olla monelle kunnalle kallis kertainvestointi.  Kuntien tekoälytyökalujen kehittämisessä tulisi välttää päällekkäisten keskenään epäyhteensopivien järjestelmien käyttöönottoa. Tulee varmistaa, että viranomaisten keräämä data on käytettävissä siellä, mistä siitä on hyötyä. Samalla ihmisillä tulee olla mahdollisuus päättää oman datansa käytöstä.

Sopivien työkalujen kehittämiseen tarvitaan kuntien ja hyvinvointialueiden keskinäistä yhteistyötä. Ketterä yhteistyö esimerkiksi muutaman suuremman kaupungin välillä voisi luoda hyvää pohjaa laajemmin käyttöön otettaville työkaluille.

Uudenlaiset työkalut vaativat uudenlaista hankintaosaamista. Samaan aikaan on siis pidettävä huoli kunnan työntekijöiden ajantasaisesta osaamisesta. 

Tuloksena syntyy entistäkin nopeammin, luotettavammin ja tehokkaammin palveleva kunta, jossa päätökset ovat edelleen ihmisten tekemiä, mutta tehokkaiden työkalujen tuella.

Kunnat ja hyvinvointialueet ovat merkittäviä ostajia ja voivat omalla toiminnallaan olla alueidensa elinvoiman edistäjiä. Ne tarvitsevat muun muassa kiinteistönhuolto-, puhtaanapito-, kuljetus- ja ateriapalveluita sekä muita tukitehtäviä. Pilkkomalla hankinnat riittävän pieniin osiin myös mikro- ja pk-yritykset voivat osallistua tarjouskilpailuihin, mikä lisää tarjousten määrää ja siten myös parantaa kilpailua, mikä taas parantaa kustannustehokkuutta. Pienemmillä hankintakokonaisuuksilla saadaan myös enemmän paikallisia yrityksiä mukaan hankintoihin, mikä on omiaan lisäämään alueen elinvoimaa.

On myös tärkeää, että kunnat käyttävät kilpailutuksissa toimintamalleja, jotka kehittävät markkinoita hankintojen aloilla. Toimintamallien on tarjottava mahdollisuus löytää ja ottaa käyttöön uusia innovaatioita, jotka tehostavat kuntien toimintaa ja samalla tarjoavat referenssejä kansainvälistyville kasvuyrityksille. Apuna tässä tulee olla hankintoihin sisällytettävä selvä innovaatiopainotus, jotta hinta ei muodostu ratkaisevaksi tekijäksi hankinnoista päätettäessä.

Kilpailutuksissa tulee huomioida kuntien markkinavoima. Kuntien tulee käyttää kilpailutuksissa malleja, jotka vahvistavat alan markkinoita ja ylläpitävät tervettä yritystoimintaa alalla. Onnistuminen hankinnoissa edellyttää kunnilta parempaa hankintaosaamista, jotta kilpailutuksilla ei synnytetä tai ylläpidetä monopoleja tai oligopoleja ja näin heikennetä markkinoita ja toimialan uusiutumiskykyä. 

Julkisissa hankinnoissa tulee myös huomioida laajasti kestävyyskriteerit esimerkiksi ilmastoystävällisyyden ja kiertotalouden tukemisen osalta. Innovatiivisten ja kestävien hankintojen edistämiseksi kuntien tulee osallistua aktiivisesti erilaisten aiheen ympärille muodostuneiden verkostojen toimintaan, jotta yksittäisten kuntien ja hankintojen opit saadaan jakoon laajemmin.

Kansainväliset teknologia-alan asiantuntijat ovat tärkeä osa kuntiemme tulevaisuutta. Näiden asiantuntijoiden työttömyysjaksojen pituutta pyritään nyt tiukasti rajoittamaan esitetyn kolmen/kuuden kuukauden säännön myötä. 

Asiantuntijoiden ei pitäisi tuhlata aikaansa jonottaen heille huonosti soveltuviin työttömyyspalveluihin, vaan palvelujen tulisi olla saatavilla samana päivänä. Lisäksi palveluiden tulisi soveltua hyvin korkeasti koulutetuille kansainvälisille osaajille ottaen huomioon, että nopeimmin löytyvä työpaikka ei välttämättä vastaa parhaiten heidän osaamistaan.

Sääntö altistaa kansainväliset osaajat myös suuremmalle hyväksikäytön riskille, koska se heikentää heidän mahdollisuuksiaan neuvotella ja kieltäytyä vaarallisista työskentelyolosuhteista tai laittomasta toiminnasta. Tämän välttämiseksi on kehitettävä palveluita, joissa osaajille tarjotaan tietoa työntekijöiden oikeuksista sekä hyväksikäytön havaitsemisesta ja siihen puuttumisesta.

Kielimuuri on suurin este asianmukaiselle työllistymiselle. Kotimaisten kielten kursseja ja organisoitua kieliharjoittelua on oltava saatavilla kaikilla tasoilla, ja niiden aikataulujen tulee sopia työelämässä oleville ammattilaisille. Kansainvälisen osaajan ei myöskään tulisi olla yksin vastuussa tästä, vaan kursseja tulee järjestää tuetusti, mikäli yritykset antavat henkilöstön osallistua niihin työaikojen puitteissa. Kansainvälistyville yrityksille tulee lisäksi tarjota mahdollisuus osallistua koulutukseen.

Kielimuuri vaikuttaa myös yhteiskuntaan osallistumiseen. Kieli- ja kulttuuriesteitä paikallispolitiikassa tulisi madaltaa muuttamalla kielipolitiikkaa ja hyödyntämällä tekoälyä käännöstyössä. Näin kunnat voivat hyötyä muista maista tulleista asiantuntijoista ja asiantuntijat voivat vaikuttaa yhteisöönsä paremmin.

Samalla tulisi muistaa, että kansainvälinen asiantuntija tulee usein Suomeen perheensä kanssa. Tarvitaan paikallistason suunnitelmia, joiden avulla perheenjäseniä tuetaan työpaikan ja koulutuksen etsimisessä, esimerkiksi varmistamalla riittävät englanninkieliset varhaiskasvatus- ja peruskoulupaikat. Lisäksi heille tulee tarjota mahdollisuus auttaa rakentamaan osallistavia yhteisöjä sekä edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yliopistokaupunkien on myös luotava aktiivisemmin yhteyksiä opiskelijoiden ja yritysten välille, jotta jopa 40 prosenttia tekniikan alan tutkinnon suorittaneista ei muuttaisi pois Suomesta vuoden sisällä valmistumisesta.

Yliopistot ovat merkittäviä kaupunkiensa elinvoiman rakentajia. Työpaikkojen ja innovaatioympäristön luomisen lisäksi ne houkuttelevat vuosittain uusia nuoria kuntalaisia opiskelemaan. Opiskelijoiden kokemus uudesta asuinkunnastaan muodostaa kuvaa heidän elämästään valmistumisen jälkeen, ja voi vaikuttaa ratkaisevasti heidän päätökseensä jäädä opiskelupaikkakunnalle töihin tai muuttaa muualle. Kuntien opiskelija-asuntotilanne on merkittävä vetovoimatekijä opiskelupaikkakuntaansa valitsevalle, ja opiskelun aikaiset onnistuneet asumiskokemukset tukevat opiskelijan juurtumista uuteen kotikuntaansa. Opiskelija-asumisen riittävän tarjonnan varmistaminen mahdollistaa päätoimisen opiskelun ja siten tukee tärkeää tavoitetta koulutustason nostamisesta. 

Kansainvälisten osaajien ensimmäinen kontakti uuteen kotikuntaansa on usein opintojen aikainen asuminen, ja tämä kokemus vaikuttaa haluun jäädä Suomeen opintojen jälkeen. Jotta kotiutuminen sujuu mahdollisimman soljuvasti, on tärkeää, että Suomeen saapuvilla opiskelijoilla on realistinen kuva kuntien tarjoamista palveluista. Kansainvälisten opiskelijoiden kotoutuminen vaatii tiivistä yhteistyötä kuntien, yliopistojen ja opiskelija-asuntoja tarjoavien välille.

Suomalaisten kuntien elinvoima rakentuu laadukkaista julkisista palveluista, taloudellisesta toimeliaisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Kunnan tärkeimpiä tehtäviä on tarjota paikallisille yrityksille hedelmällinen liiketoimintaympäristö ja mahdollistaa liittyminen laajempiin verkostoihin. Näin luodaan paikallisia ekosysteemejä, jotka houkuttelevat investointeja ja luovat työpaikkoja ja vaurautta. Kuntiin siirtyneet työllisyyspalvelut ovat keskeisessä osassa toimivaa kokonaisuutta.

Elinkeinoelämän verkostojen syntyminen vaatii osaamista. Riittävän kattava ja syvä osaamiskeskittymä mahdollistaa innovaatiotoiminnan, joka puolestaan ruokkii liiketoiminnan laajentumista ja kasvua. Kunnan, elinkeinoelämän, oppilaitosten ja kolmannen sektorin yhteistyöllä luodaan riittävä osaamispohja menestykselle. Korkeakoulujen ja yritysten tki-yhteistyö on yksi konkreettinen muoto verkostomaisesta, lisäarvoa tuottavasta yhteistyöstä.

Verkostomainen yhteistyö luo yhteisöllisyyttä, joka on palveluiden ja infrastruktuurin lisäksi keskeinen tekijä kunnan vetovoiman luomisessa. Maahanmuuton kannalta olennaisten palveluiden on syytä olla kunnossa, niin työllisyyden, koulutuksen kuin muunkin integroitumisen kannalta. Uusia asukkaita on helppo houkutella turvalliseen ja viihtyisään elinympäristöön.

Liikenneyhteyksien merkitys Suomen kokoisessa maassa on kuntien kannalta olennaista. Sujuva liikkuminen mahdollistaa verkostojen joustavan toiminnan ja palvelujen saavutettavuuden. Niin ikään digitaalinen saavutettavuus tuo laatua kuntalaisten arkeen ja yritystoimintaan.

Paikallisen elinkeinoelämän vahvuudet on tunnistettava ja niihin kannattaa panostaa kuntien ja hyvinvointialueiden taholta. Esimerkiksi terveysteknologiaan liittyvillä innovaatioilla parannetaan niin palvelujen laatua kuin tehokkuuttakin. Uusien teknologisten ratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönotossa on syytä olla ensimmäisessä joukossa.

Kuntien elinvoiman vahvistaminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa huomioidaan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset näkökulmat. Näin luodaan houkutteleva ympäristö niin asukkaille kuin yrityksille.